Kalansilmähillo ja valelakkahillo

Tämän blogin piti olla omistettu käsityöprojekteille, mutta annan itselleni luvan rikkoa sääntöä silloin tällöin. Ruoka on ihana asia ja sen laittaminen on käsityötä parhaimmillaan. Varsinkin syksyn sadon säilömisessä käsityön osuus on iso. Poimimista, kuorimista, siivoamista ja perkaamista vanhempien kasvimaalla riittää.

Olen tehnyt muutaman purkillisen hilloa vanhempien marjoista. Kalansilmähillosta on muodostunut jo käsite meidän perheessä. Nimestään huolimatta se on tavallista valko-punaviinimarjahilloa. Hillo- ja marmeladi sokeri pakkauksen mukaan tehtyä letunpäällystettä.

Valelakkahillo on uusi kokeilu. Tämän kesän isolle karviaissadolle piti keksiä jotain muuta käyttöä, kuin se tavallinen karviaishillo. Törmäsin sitten tähän ohjeeseen ja pitihän sitä kokeilla.
Karviaisten ja porkkanan ristisiitos maistuu oikeasti ihan lakkahillolle, niin kuin ohjekin lupailee. Hämmentävän mielenkiintoinen makuharha. Värikin olisi varmasti ollut lähempänä lakkahilloa pelkistä vaaleista karviaisista tehtynä. Saas nähdä minkälaisen tuomion hillo saa makuraadissa.

Tässä vielä porkkana- karviashillon ohje:

500g  porkkanaa
1 l      karviaisia
½ dl   vettä
600g  hillosokeria

Kuori ja raasta porkkanat sekä perkaa ja huuhtele karviaiset. Heitä marjat, raaste ja vesi kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä noin puoli tuntia, kunnes seos on soseutunut kunnolla. (Itse avitin soseutumista vielä sauvasekoittimella.) Lisää hillosokeri ja keittä vielä noin 10 minuuttia. Purkita.

Neulomisvuodenajan alku

Tähän aikaan vuodesta käsityöintoilijan sormet alkavat syyhytä. Lankaosastolla läntee mopo lapasista ja mukaan tarttuu kerä poikineen. Muistanko omistavani jo ennestään jätesäkillisen erilaisia lankoja? E-en. Uusia keriä on ihan pakko saada. Mukaan tarttuu myös käsityölehti, jonka ohjeita en ikinä noudata, mutta onhan sen kuvia kiva katsella. Neulepuikkoja alkaa löytyä sohvatyynyjen väleistä ja vihkojen reunoihin piirustuu epämääräisiä hieroglyfejä, muka ohjeita. 
Kohta sohvannurkasta alkaa kuulua vaimeaa kilinää. Syksy on pian täällä. 

Nyt alkoi siis minun neulomisvuodenaikani, tarkastin lankavarastoni, etsin sukkapuikkoni ja pinosin keskeneräiset tekemiset.  Syksyn ja talven mukavinta tekemistä on mielestäni neulominen. Sormilla on tekemistä ja ajatus lentää, tai jos ei viitsi miettiä syntyjä syviä, niin telkun katsominekin onnistuu neulomisen ohessa.

Aloitin neulomisen ihan tavallisista lapasista. Normilapaset ovat sellainen mukava lämmittelytyö ennen mutkikkaampia virityksiä. Sormet vertyvät ja käsialan saa taas kohdalleen kesätauon jäljiltä.

Viime vuonna neuloin viitisentoista paria kirjoneulelapasia, joista osa päätyi lahjoiksi perheelle ja kavereille, osa mujuaa vielä laatikossa kotia vailla. Noiden kirjoneuleversioiden tekeminen on siitä kivaa, että niissä on jotain haastetta, eikä sileään neuleeseen kyllästymistä tule niin helposti.
Joissain asioissa olen hieman kärsimätön: toisen parin neulominen sukkiin tai lapasiin tympii. Miksi ihmisellä on kaksi paria suurinpiirten samankokoisia raajoja? Tylsää. ;)

Singer, osa 3 ja pari muuta juttua

Singeri alkaa nyt olla kunnossa, pinta on hiottu kevyesti ja puleerattu. Lopputulos on aika hyvä vaikka itse sanonkin. Kyllä tuossa nyt kelpaa datistella tai ommella. Ajattelin vielä hankkia pöydän päälle sopivankokoisen lasilevyn suojaksi, sillä sellakka ei kestä kostealla pyyhkimistä kovin hyvin, eikä se varmaan tykkää siitäkään että käytän hiirtä ilman hiirimattoa.

Viimeiseksi puhdistin koneen irtopölystä ja öljysin liikkuvat osat tallella olevan ohjekirjan neuvojen perusteella. On hienoa, että koneessa on vielä lisälaitteetkin mukana: on härpäkke joka kääntää,toinen joka rypyttäa ja kolmas laskostaa. Loppujen käyttötarkoitusta en tiedä. Pitäisi ehkä opetella käyttämään niitä, silläkin uhalla, että ne näyttävät siltä, että samalla voi menettää sormenpäät. Ehkä joskus kuitenkin toteutan projektin, jossa ompelen jotain pelkästään käsin tai Singerillä.

Toinen homma mitä viikonloppuna tein, oli siskon verhojen ompelu (ihan normaalilla ompelukoneella :) ). Sisko on muuttamassa pois vanhempien luota ja hän kerää tavaraa uutta kämppäänsä varten. Valitsimme kankaaksi aivan ihanaa pliseerattua pellavasekoitetta ja ihanat verhothan siitä tuli. Pieni pätkä jäi vielä yli, eli jotain kivaa siitäkin saisi vielä ommeltua; hameen, tyynynpäällisen..?

Tänään kehittelimme siskon kanssa myös synttärilahjan hänen kaverilleen. Kaveri on muuttamassa pois kotoa vuoden sisällä, joten sisko ajatteli, että käyttötavara on mukava lahja. Kaveri harrastaa ruoan laittoa, joten oli selvää että valitsemme keittiötavaroita pakettiin. Ideana oli se, että kaikki paketin tavarat ovat vaalean vihreitä, lahjansaajan lempiväriä.

Leikkuulauta, keittiöpyyhe, muffinssivuoat, suklaata...

Kangaspuut

Aikaisemmin kesällä Mummo opetti minulle kangaspuiden kokoamisen ja miten matto laitetaan alulle loimien luomisesta lähtien. Minusta on erittäin mukava opetella näitä 'vanhoja' käsityötaitoja, ja mummokin oli hyvillään, kun sai opettaa taidon eteenpäin. Mielummin minäkin olen jonkun ihmisen opissa kuin, kuin opettelen kirjoista tai netistä.

Mummo kertoo miten kangaspuut puretaan

Mummon opetukset tulivat hyvään aikaan, koska minulla ja äidillä on ollut yhteisenä (ikuisuus) projektina leikata matonkuteita uusia mattoja varten. Kangaspuiden pystyttäminen herätteli leikkausintoa ja kohta alkavat siskojen vaatekaapeista löytyvät värikkäät vaatteet varmasti syyhyttää. ;)


Tähän mennessä leikatut kuteet ovat olleet hiutuneen värisiä vanhoja lakanoita ja vaatteita. Kunhan niitä on tarpeeksi ajateltiin äitin kanssa ostaa väriksi joitain ostokuteita.

Koetin äsken ottaa muutaman kuvan kuteista, mutta siskon linssilude halusi kanssa kuvaan ja assaroi innokkaasti kerien kanssa. Kuvista tulikin koirakuvia kudekerillä eikä toisinpäin.

Singer, osa 2

Ompelukoneen kunnostus jatkuu. Liima sai kuivua rauhassa viikonlopun yli ja nyt on vuorossa viilun korjaus ja pintakäsittelyn ehostaminen.

Sahasin ja veistin puuttuvan viilupalan koivusta ja liimasin sen paikalleen. Liimauksen jälkeen siistin reunat ja hioin korjauspalan pöydän tasoon, jonka jälkeen hioin pöytäpinnan varovasti hiomapaperilla ja teräsvillalla sekä tuputtelin siveltimellä paksua sellakkaa pahimpiin koloihin ja naarmuihin.
Ajattelin että vaikka paikka jää näkyviin, se ei haittaa. Tavoitteena oli saada sellainen reuna, ettei kangas tartu siihen. Tärkeintä on se, että konetta voi käyttää.

Yllä repsottava reuna ennen korjausta. Isotäti oli paikkaillut viilua teipillä, joka jätti poistetettaessa aika ikävät rasvajäljet, jotka piti hioa kokonaan pois.

Yllätyin kuinka hyvin sellakka värjäsi uuden koivupalan sopimaan pöydänpintaan ja harmaantuneetkin kohdat näyttävät hyvältä parin sellakka kerroksen jälkeen.

Annan lakan kuivua päivän verran, jonka jälkeen hion pinnan kevyesti ennen puleeramisen aloittamista.

Singerin poljettava ompelukone vuodelta 1953

Sain perinnöksi ihanan Singerin ompelukoneen. Koneen koneisto on toimintakuntoinen ja hyvin pidetty, pöytäpinnan lakkaus vain on kärsinyt vuosien varrella, takaseinä on haljennut jossain täräyksessä ja viilu repsottaa. Tarkoituksena on korjata pöytälevy niin, että se voi toimia läppäripöytänä kämpässäni ja tarvittaessa voin jotain sillä ommellakin. Koneesta ei missään tapauksessa tarvitse tulla uuden näköistä.

Korjauksessa ajattelin käyttää mahdollisuuksien mukaan vanhanajan aineita ja litkuja, ettei joku tulevaisuuden entisöijä revi pelihousujaan. ;)

Selvittelin Singerin sarjanumeron (EJ392081) perusteella, että milloin kone on valmistettu ja milaista lakkaa siihen on käytetty. Pöydän pinnassa on sellakka, joka on spriiliukoinen lakkakirvan koteloista saatu aine. Liimauksessa ajattelin kuitenkin käyttää ihan normaalia puuliimaa, vanhanajan eläinliimat eivat mahtuneet budjettiin.

Sellakkahiutaleita, pulituuria, teräsvillaa...

Kunnostus etenee suurinpiirtein näin:

• Laitan sellakkahiutaleet liukenemaan
• Liimaan takaseinän paikalleen.
• Hion teräsvillalla varovasti hilseilevät lakat ja harmaantuneet puuosiot, kaikkea lakkaa ei tarvitse saada pois, koska se sulaa uuteen lakkakerrokseen.
• Siistin repeytyneen viilunkohdan ja veistelen siihen uuden palan kokopuusta.
• Liimaan korjauspalan ja siistin reunat.
•  Käsittelen pöydän pinnan ja muut kuluneet osat laimennetulla sellakkaliuksella ja tullolla.
• Kiillotan pinnan pulituurilla.
• (Toivottavasti) Ihailen lopputulosta.

Tytöllä on vain lyhyitä puristimia ja tähän olisi tarvittu ainakin kaksi pitkää.. Fiksu keinot keksii!

On minulla työn alla myös muitakin kunnostustöitä: Purin, poistin vanhat maalit ja liimasin kokoon vanhan talonpoikaistuolin, joka nyt odottaa viimeisiä maalikerroksia (Harmittaa etten ottanut ennen ja jälkeen kuvasarjaa, siitä nimittäin on tulossa HIENO! ) Lakkasin vanhempien ruokapöydän sekä poistin maalit ja maalasin kaksi vanhaa jakkaraa.

Nohevan alkusanat

Tervetuloa blogiini.
Täältä löydät projekteja ja tuotoksia laidasta laitaan. Yritän keskittyä koruihin, mutta en voi vastustaa kiusausta esitellä muitakin töitä ja askarteluja. Teen koruja ja muita pieniä asioita silloin tällöin myös myyntiin.
Opettelen mielelläni uusia tekniikoita ja hankin erilaisia työkaluja, eihän sitä koskaan tiedä mitä taitoa tai välinettä seuraavassa projektissa tarvitsee.

Uusimmaksi projektiksi otin tämän blogin pitämisen ja käytön opettelun. Jää ainakin itselle jonkinlaisia muistoja tehdyistä töistä. Aikansa menee opetellessa ja säätäessä, mutta eiköhän tästäkin hyvä tule.