Harmaan kevätviikonlopun viettoa

Olen parin päivän ajan väistellyt sadetta ja sadatellut ylhäällä vellovaa pilvimassaa. Minun ei tee mieli lähteä ulos ollenkaan, kun taivaalta tulee räntää. Mielestäni kevään räntäsadepäivät voisi kaikki yhdistää sellaiseksi parin päivän pituiseksi 'Sataa kaatamalla, lumet sulavat, tulvii ja on inhottavaa' -maratoniksi. Tuon ajan voisin möyröttää rauhassa peittopesässäni ja elää vararavinnolla.
Tarkemmin ajateltuna ei tuo toive kovin hyvä ole, mutta aina saa haaveilla.
(Ja nyt, kuin vastauksena tähän ininään, aurinko pilkahti hetkeksi esiin pilvenraosta! Pitäisi kai yrittää mustaa, että pilvien päällä paistaa aina aurinko.)

Tämä viikonloppu on mennyt yllättäen käsitöiden parissa. Sain valmiiksi aloittamani ruusukirjonnan. Mielestäni ruususta tuli aika hieno, mutta siitä tuntuu vielä puuttuvan jotain. Jätänkin sen hautumaan keskeneräisten asioiden pinoon. Ehkä keksin ruusun ympärille jonkin osuvan tekstin ja teen siitä hiha/kangasmerkin.

Kirjonnasta innostuneena ompelin Ikean kuviollisesta kankaasta keittiöpyyhkeen ja aloin värittää kuvioita kirjomalla. Tällä kertaa käytän kahta säiettä jä touhu eteneekin paljon nopeammin. Tarkoitukseni ei ole kirjoa jokaista kuviota, vaan korostaa kuvioita sieltä täältä väreillä. On tosin pakko sanoa, että valkoinen kangas ei pysy pitkään valkoisena, sillä kirjoessani tökin jatkuvasti itseäni neulalla ja kangas tahriutuu vereen. Tähän tökkimiseen auttaa tietysti harjoittelu, mutta eihän veritäplainen kangas kovin kaunis ole. Eipä tuo verisyys toisaalta kovin paljoa haittaa sillä pyyhkeen joutuu jokatapauksessa pesemään ennen käyttöönottoa.

Kirjontajuttuja tehdessäni olen kuunnellut radiota ja podcasteja, sekä katsellut nettitelkkaria ja pari elokuvaa. Jostain syystä en pysty kirjomaan tai tekemään muuta vähänkään itseään toistavaa asiaa (kuten neulominen tai virkkaus) ilman että minulla on jokin muu "enemmän keskittymistä" vaativa asia edessäni. Samojen liikkeiden toistaminen saa minut äkkiä sellaiseen koomaan, että on pakko ottaa päiväunet. Onkohan muilla tällaista ominaisuutta?

Sininen ostoskassi

Silloin joskus, kun sain Singerini kunnostettua, uhosin että tulen vielä tekemään jonkin ompeluksen sillä. Poljin jo talvella verhojen päärmeet Singerilläni, mutta se ei ollut tarpeeksi "haastava" projekti, että siitä olisi voinut raportoida täällä.

Nyt tein kuitenkin ensimmäisen isomman tekeleeni Singerillä. Sinisen ostoskassin swappia varten. Ovat ne tyypit silloin joskus osanneet tehdä toimivia koneita! Singerini ei tärise eikä pidä meteliä, se hyrrää jopa hiljempaa, kuin sähkökäyttöinen ompelukoneeni. Tikistäkin tulee tasaisempaa ja kauniimpaa, kun vaan oma polkurytmi on tasainen. Eikä kone takertele paksumpienkaan saumojen kohdalla.  Minä niin rakastan Singeriäni!

Tällainen ostoskassi tästä tuli. (Huomatkaa makea ja muodikas varjostimeton jalkalamppu; tavoittelen sisustuksessani minimalistista tyyliä.)

Ompelin kassin pohjaan ja sivuun levennyskaitaleen.

Sisäpuolelle tein pienen taskun, jonka saa suljettua silkkinauhoilla.

Tässä vaiheessa kuvaan astui vapaavirkaattuja kuvioita. Lanka on Novitan Miamia. Langan väri ei ihan sopinut kankaan siniseen, mutta tällä kertaa saa mennä.

Ompelin kuviot käsin kassin kylkeen ja nappisilmäinen pöllöhän niistä muodostui. Enää kassi ei olekaan ihan peruskassi. Toivottavasti sinisestä ja pöllöistä pitävä swappikaveri pitää saamastaan kassista.

Viimeaikojen pieniä näperryksiä

Nämä jutut olen tehnyt helmi-maaliskuussa, mutta niistä ei ole ollut yksistään blogitekstin aiheeksi. Halusin kuitenkin laittaa kuvat tänne, koska tällaisia pienempiä juttuja tulee tehtyä aika paljon ja nekin ansaitsevat tulla esitellyksi.

Kastekortti Kallelle ja Ollelle

Serkku sai hiljattain kaksoset ja kastejuhlaa varten ei tahtonut löytyä sopivaa korttia kaupasta. Silppusin Marimekon kuvaston josta löytyi kivoja värejä ja tuloksena oli tällainen kortti. Kaksospojat ovat muuten samat tyypit, kuin tässä postauksessa. Kaste oli erittäin koskettava ja pojat olivat ihania. Toivon kaikkea hyvää heille ja heidän perheelleen!

Pyyhekumeista kaiverrettut leimasimet

Nämä pyyhkäreistä kaiverretut leimasimet tein Swap-Botin kirjevaihtoa varten ja ne lähtivät jo muistaakseni kohti Alankomaita. Ekat kaivertamani leimasimet muuten. Ihan mukava noita oli tehdä, mutta kumi tylsytti linokaivertimeni aika tehokkaasti. Nyt pitäisi keksiä, millä ne saa takaisin teräviksi...

Vetoketjuruusuja

Nämä ovat taas sellaista mukavaa joutoajan hommaa. Näiden ompelulla saa tosin sormet aika äkkiä jumiin ja reijitettyä. Ruusujen taustalle olen ommellut hakaneulat.

Hama-kuulokkeet

Törmäsin jossain blogissa sellaiseen ideaan, että tyyppi oli päällystänyt kuulokkeidensa johdot Hama-helmillä. Minultakin löytyi pohjattomista varastoistani Hama-helmiä ja ajattelin eräänä tylsänä iltana tehdä saman. Minun johtoni on nyt violettien helmien peitossa. Yksi valkoinen helmi merkkaa oikeanpuoleista kuuloketta. Tykkään! Eikä johto mene enää niin helposti solmuunkaan.

Käsipyyhekirjonta

Kokeilin pitkästa aikaa kirjontaa käsipyyhkeen kulmaan. Kirjoin vapaalla kädellä ja tuloksena oli tuommoinen puu. Ehkä kevät kasvattaa sille lehdet joku päivä?
Tarkoitukseni on kuitenkin ensin testata mitä puulle tapahtuu pesussa.

 

Sieniamigurumi

Ensimmäinen tai toinen ikinä virkkaamani amigurumi. Jämälankatyö.

Muistisuoja

Ulkoinen kovalevy reissaa välillä melko monessakin paikassa mukana, joten tärkeitä tiedostoja suojaa nyt Marimekon kankaasta ommeltu ja topattu pussukka. Siinä pysyy myös johto mukana. Kangaspala ja sisuksen toppaus ovat jämpaloja.

Tuisku ja laskiaispullat

Ja viimeisenä kuva Tuiskusta ja laskiaispullista (joita ei tehty laskiaisena), koska myös Tuisku tietää mikä on hyvää (ja epäterveellistä)!

ps. Minulla on koirakuume. Taas.

Kaksospoikien isoäidinneliöpeitot

Viime vuonna sain kulla, että serkkuni ja hänen miehensä saavat tuplaten perheenlisäystä. Ajattelin, että olisi mukava muistaa serkun poikia vauvan peitoilla. Päätin tehdä perinteiset isoäidinneliöpeitot, sillä minäkin olen isotädiltä sellaisen syntymälahjaksi saanut.

Peittojen lanka on seiskaveikkaa ja ohje on tosiaan se perinteinen ala-asteen kässässä opittu isoäidinneliö. Novitalla oli viimevuonna teemana virkkaus ja tällaisen ohjeen niiden poppoo oli isoäidinneliön virkkaukseen tehnyt.

Noiden neliöiden virkkaus on sellaista sopivaa telkkarin katselu puuhaa. Virkkailin näitä jo joulun pyhinä, mutta ajattelin, että parasta kirjoitella näistä tänne vasta sitten, kun lapset ovat maailmassa ja kaikki on hyvin.

Solmin poikien peitot silkkinauhalla pakettiin ja lisäkoristukseksi kiinnitin paketin päälle viime syksynä vanhasta vetoketjusta ompelemani rintaneulan. Paketti lähtee poikien mummon ja ukin mukana Saksaan serkun pojille. Jospa peitoista on hyötyä ja iloa lahjan saajille.

Vauvojen kasvettua isoksi peitot voi yhdistää isommaksi peitoksi. Sininen reuna vain puretaan ja peitot ommellaan yhteen. Lopuksi purettu reuna virkataan takaisin paikalleen.

Viimeinkin joululoma!

Olipahan syksy ja alkutalvi, opinnäytetyön kanssa riitti tekemistä, eikä omille jutuille jäänyt juurikaan ylimääräistä aikaa. Tai jos aikaa jäi, se meni koomaillessa ja stressatessa seuraavan viikon deadlineja. Oikein odotin joululomaa ja joulunpyhiä, koska viimeinkin minulla olisi vähän aikaa itselle ja askarteluille.

Kirjoittelin pitkin talvea itselleni muistilistaa kaikesta siitä, mitä en ollut ehtinyt tehdä arkena. Listalta löytyy mm. valokuvaus, ompelu, neulominen ja virkkaus, parin keskeneräisen työn viimeistely, uusien materiaalien kokeilu, blogin kirjoittelu... Kasasin itselleni oikein kunnon keon juttuja, että näin välipäivinäkään ei tarvitsisi kiukutella perheelle tekemisen puutteesta.

Jotakin olen siis saanut aikaiseksi ja toiset jäävät tekemättä, niinkuin aina ennenkin.. Mutta tällaisia asioita olen tehnyt kaiken jouluhössötyksen lomassa ja takia:

Kotiorjailin ja rakentelin aattoa edeltävänä iltana ja aattoaamuna vanhemmille piparitalon. Kokeilin ensimmäistä kertaa pikeerikuorrutusta (royal icing -kuorrute) ja tulos oli aika hyvä. Kuorrute pysyi vitivalkoisena ja kuivui sen verran lujaksi, että pystyin kokoamaan talon ilman sulatettua sokeria.
Sulatettu ja kovettunut sokeri maistuu mielestäni pahalle. Lisäksi olen polttanut itseni sillä leikkiessäni sen verran monta kertaa, että en enää ikinä käytä sitä minkään kokoamiseen. Olen käyttänyt talojen kokoamisen apuna jo monta vuotta nupineuloja, jotka tukevat taloa sokerikuorrutteen kuivumisen ajan, ja kun kuorrute on kovettunut nyppäisen neulat pois. Tulos on yhtä kestävä kuin sulatetun sokerin kanssa, eikä minun tarvitse pelleillä paistinpannujen ja kuuman sokerin kanssa.

Tässä kuvassa en ole vielä ottanut nuppineuloja irti ja koristelukin on kesken.

Sellofaania vaille valmis mökki.

Siskot olivat toivoneet koko syksyn, että ompelisin heille sellaiset viitat, joita esimerkiksi Joulutarinassa (Ihana elokuva!) kylän asukkaat käyttävät talvella. Shoppailin villakangasta ja hurautin aattoillan ja joulupäivän aikana ensimmäisen viittaehdokkaan sinisestä villakankaasta. Hupussa on vuorena kuviollista satiinia ja viitassa tavallista luonnonvalkeaa vuorikangasta. Takaa viitta on hieman pidempi kuin edestä. Viittaa voi käyttää syksyllä takin asemasta ja talvella takin päällä lisälämmikkeenä. Vuorikangas oli vikavalinta, koska se rypistyy pelkästä ajatuksesta, sekä oli kaameaa leikata ja ommella. Hupun vuorikangasta olisi ollut mukava laittaa koko viitan vuoreksi, mutta eipä sitä olut tarpeeksi. Mieleni tekisi vielä kirjoa jotain koristuksia viitan helmaan, mutta saas nähdä...

Kutistemuovilla leikin itseasiassa jo pari viikkoa sitten. Kutistemuovi on aika jännää matskua ja törmäsin siihen ensimmäistä kertaa vasta syksyllä blogiviidakossa harhaillessani. Tilasin eräästä nettikaupasta muutaman arkin, mutta en malttanut odottaa, että lähetys tulee kotia vaan kävin kysymässä askarteluliikkeestä, että onko heillä kyseistä muovia ja olihan heillä. Olisin säästynyt monelta klikkaukselta, jos olisin tormannut askartelukauppaan heti ensimmäisenä, enkä turvautunut googletteluun. Sain nimittäin liikkeestä aivan loistavaa palvelua (niinkuin aina), sekä tarkat ohjeet ja vinkit mitä muovin kanssa kannattaa tehdä ja mitä ei. Kyllä asiantunteva asiakaspalvelu myymälässä voittaa aina nettikaupan, vaikka netistä ostettuna tarvikkeet maksavat vähän vähemmän.


Ylemmässä kuvassa oleva isompi lumikide on vielä kuumentamatonta kutistemuovia. Kuumennettaessa kutistemuovista leikelty lumikide kutistuu ja paksunee pienemmän lumikiteen kokoiseksi ja näköiseksi noin puolentoista millin paksuiseksi valmiiksi koruksi.

Tekemättömien ja keskeneräisten asioiden lista:
Viitan kuvaaminen Hannan tai Veeran päällä, samalla uusi profiilikuva faceen.
Valkean tuolin viimeistelyhionta ja viimeinen maalikerros
Sovitusnuken rakentelu suurin piirtein siskojen kokoisena
Vanhojen korun suunnittelu Hannalle (Koulujuttu)
Parin raportin kirjoittaminen loppuun (Koulujuttu)
Tiedostojen järjestely kovalevyltä (Ikuisuusprojekti)
Kahden isoäidinneliöpeiton virkkaaminen

 Ainoastaan koulujuttujen tekeminen aiheuttaa jonkinlaista ressinpoikasta, kaikkia muita on kiva tehdä, paitsi tietokoneen perkaamista.

Aina näitä postauksia kirjoitellessani minä mietin, että "Miksi ne kuvat pitää ottaa keskellä yötä?" Kai sitä vain on niin innoissaan omista tekemisistään, että ei malta odottaa päivänvaloa.

Monitoimikaulaliina

Huh, tuo oppari vie minulta vielä hengen. Pitääkin olla niin perfektionisti. Onneksi siitä ei ole enää paljoa jäljellä ja osaan heittäytyä välillä näitten "terapia" käsitöiden pariin. 

Tällä kertaa rojekti lähti liikenteeseen siitä, että hypistelin lankakaupassa mukavan tuntuista villasilkkilankaa, jonka väri oli valloittava fuksian punainen. Jo kaupassa kuvittelin kuinka langasta tulee pitsineuletta ja pitsineuleesta pehmeä kaulaliina..

Kotiin päästyäni katselin sopivan neulemallin Novitan lehdestä ja kilkuttelin pätkän pitsineuletta. Ensin ajattelin tehdä sellaisen tuubihuivin, mutta neulesta olisi silloin tullut aika ohut. Päätin lisätä neuleeseen trikoota lämmikkeeksi ja samalla saisin pitsineuleen taustalle kontrastivärin, josta se erottuisi paremmin. Blingblingistä pitävä mieleni halusi vielä lisätä huiviin nappeja joiden avulla kaulaliinaa voisi pitää eri tavoin.

Tuommoisilla piirroksilla minä  ideoita selvennän itselleni. Luonnoksia piirustuu kuittien kääntöpuolelle aina silloin tällöin, eikä ne tuon kummosempia ole, jos siis tulevat vain omaan käyttöön. Jos muille teen asioita, ja ideaa pitää selventää, niin silloin saatan jopa turvautua tulostuspaperiin tai vihkoon ja lyijäriin.. :)

Osan napeista tongin nappikaupan kymmenen sentin lootasta, osa on erilaisista projekteista ylijääneitä ja loput olen irroittanut vanhoista vaatteista. Ajattelin, että kaikkien pitäisi olla mahdollisimman erilaisia, mutta kuitenkin niistä pitäisi löytyä hopean tai kullan väriä, että ne sopivat yhteen.

Ostin 60cm pätkän trikoota ja neuloin pitsineuleen sen leveyteen (n. 145cm)  sopivaksi. Leveyttä huiville tuli noin 50cm, huivin reunoissa trikoo on noin viiden sentin matkalta kaksinkerroin. Ompelin neuleen ja trikoon yhteen, jonka jälkeen systeemiä pääsi sovittamaan. Tässä vaiheessa tajusin, että huivi olisi saanut olla ainakin 30cm pitempi, nyt se ei yllä kunnolla kahdesti kaulan ympäri, jonka suunnittelin olevan huivin "normaali" pitotapa. No, seuraavalla kerralla tiedän sitten ostaa enemmän trikoota, lanka kun olisi riittänyt pitempäänkin huiviin.

(En ymmärrä miksi noita kuvia pitää räpsiä joskus yöllä puolipimeässa, kun myöhemmin niitä joutuu säätämään ja vääntämään, eikä niistä siltikään tule hyviä.. Pääsis vähemmällä, kun luottais luonnonvaloon.)

Pitäisi vielä saada aikaiseksi nappien sommittelu ja niitä vastaavien napinläpien tekeminen. Huivista on minusta tulossa niin kiva, että haluaisin ottaa siitä vielä muotikuvankin, jahka kerkeän, ja jaksan, ja jos joku suostuu malliksi..

Lohikäärme ja muita ompeluksia

Viimeaikoina olen pitänyt matalaa profiilia tämän blogin kanssa. Oppari on ollut ensimmäisenä mielessä, joten en ole ehtinyt päivittelemään tekemisiäni.
Jotain olen kuitenkin puuhaillut ompelukoneen kanssa: hurauttanut yhdet verhot, sekä tehnyt pieniä tarpellisia ja ei-niin-tarpeellisia juttuja ylijäämäkankaista.

Uusimpana terapiatyönä pyöräytin lohikäärmeen. En tiedä miksi sellaisen halusin tehdä, mutta aika ihana kaveri kangaspaloista tuli. Henrik Hopeasiiveksi hänet nimesin. Siivissä on tukena paksuista varrastikuista ja jesarista tehdyt luut ja nivelet. Silmät on kirjottu tavallisella ompelulangalla ja sisuksina on tyynyn täyte. Lohikäärmeestä aika iso osa siitä tuli ommeltua käsin.
Kaikista parhaiten minusta onnistuivat Henrikin koivet, niistä tuli supersöpöt!


Nyt Henrikille pitäisi vain löytää hyvä koti. Mieluiten sellainen, jossa se pääsisi myös leikkimään.

Minulla on ollut pitemmän aikaa tarkoituksena tehdä muutama vuorellinen säilytyspussi keskeneräisiä käsitöitä varten. Niihin käytin kankaiden jämäpaloja, joita jostain syystä aina kertyy.. Ruusukangas on Veeran penkkaripuvun hamekangasta, harmaasta lehtikankaasta tein jonkun mekon, maastokuvioisesta tuli Tuiskulle toppahaalari... Tämäkin juttu lähti käsistä ja nyt olen vääntänyt noita pussukoita eri kokoisina jo aika monta. Teenköhän minä tässä jo tietämättäni joululahjoja? ;)

Tuisku halusi välttämättä auttaa pussukoiden valokuvaamisessa.

Nuo neulepuikkojen säilytysjutut ovat käteviä, puikot pysyvät tallessa, eikä silmukatkaan karkaile keskeneräisestä työstä. Eikä tekemiseen kulu paljoa aikaa eikä tarvikkeita. Kaksikymmentä senttiä pitkien puikkojen suojaan menee riekale kangasta ja noin 18 cm puolitoista senttiä leveää kuminauhaa.

Hannan huoneeseen surautin ihan tavalliset pitkät verhot.

Singer, osa 3 ja pari muuta juttua

Singeri alkaa nyt olla kunnossa, pinta on hiottu kevyesti ja puleerattu. Lopputulos on aika hyvä vaikka itse sanonkin. Kyllä tuossa nyt kelpaa datistella tai ommella. Ajattelin vielä hankkia pöydän päälle sopivankokoisen lasilevyn suojaksi, sillä sellakka ei kestä kostealla pyyhkimistä kovin hyvin, eikä se varmaan tykkää siitäkään että käytän hiirtä ilman hiirimattoa.

Viimeiseksi puhdistin koneen irtopölystä ja öljysin liikkuvat osat tallella olevan ohjekirjan neuvojen perusteella. On hienoa, että koneessa on vielä lisälaitteetkin mukana: on härpäkke joka kääntää,toinen joka rypyttäa ja kolmas laskostaa. Loppujen käyttötarkoitusta en tiedä. Pitäisi ehkä opetella käyttämään niitä, silläkin uhalla, että ne näyttävät siltä, että samalla voi menettää sormenpäät. Ehkä joskus kuitenkin toteutan projektin, jossa ompelen jotain pelkästään käsin tai Singerillä.

Toinen homma mitä viikonloppuna tein, oli siskon verhojen ompelu (ihan normaalilla ompelukoneella :) ). Sisko on muuttamassa pois vanhempien luota ja hän kerää tavaraa uutta kämppäänsä varten. Valitsimme kankaaksi aivan ihanaa pliseerattua pellavasekoitetta ja ihanat verhothan siitä tuli. Pieni pätkä jäi vielä yli, eli jotain kivaa siitäkin saisi vielä ommeltua; hameen, tyynynpäällisen..?

Tänään kehittelimme siskon kanssa myös synttärilahjan hänen kaverilleen. Kaveri on muuttamassa pois kotoa vuoden sisällä, joten sisko ajatteli, että käyttötavara on mukava lahja. Kaveri harrastaa ruoan laittoa, joten oli selvää että valitsemme keittiötavaroita pakettiin. Ideana oli se, että kaikki paketin tavarat ovat vaalean vihreitä, lahjansaajan lempiväriä.

Leikkuulauta, keittiöpyyhe, muffinssivuoat, suklaata...