Kesällä 2013...

...Kasvatin...

  

...Keräsin...

...Söin...

...Festaroin...

... ja värkkäsin kaikenlaista muutakin... 

 

 Kesä oli kiva ja kiireinen.

Palstan kääntämistä ja rikkakasvien kitkentää

Kasvimaahörhöily on vaan jatkunut täällä. Tarkoituksenani on saada peltotilkku laitettua kuntoon ja käännettyä mahdollisimman pian, että rikkakasvi-invaasio ei kerkeäisi kovin pitkälle. Sainkin viimeviikolla muokattua pellon ylälaidan, jossa oli viljelty jotain viime kesänä. Kääntäminen ja rikkaruohojen kitkeminen oli nopeaa, koska maa oli irtonaista ja rikkaruohoja ei ollut paljoa.  Istutinkin sinne jo viimeviikolla sipulit ja porkkanat sekä eilen punajuuret ja tilliä.

Viikolla katselin kuitenkin kauhuissani, miten palstan loppuosa alkoi pukata vihreää. Sateen  ja muiden kiireiden takia (mm. Tyttöjen Talon korukurssi, Siskon hakeminen Oulusta, Wöyh!:n keikka Henkassa, Äitienpäivä, halkosavottaa...) en ehtinyt vielä kääntämään peltoani loppuun. Äitienpäiväaamuna vanhempien luo lähtiessä kävimme siskon kanssa virittelemässä jätesäkkejä rikaruohojen päälle. Jospa ne hieman hillitsisivät niiden kasvua ja helpottaisivat minun hommaani, kunnes ehdin siivota koko pellon.

Eilen iltapäivälla polkaisin palstalle ja kävin lapioni kanssa ensimmäisen vähän rikkaruohoisemman pläntin kimppuun ja sain huomata miten rajusti juolavehnä ja vuohenputki voivat vallata maan vajaan vuodenkin kitkemättömyyden aikana. Juuria on paljon ja ne ovat syvällä! Erityisesti vuohenputki näyttää viihtyvän pellossani (ja sen ympäristössä). Pienellä googlailulla selvisi, että siitä on lähes mahdotonta päästä eroon. Kiva.

Reilun kahden neliön alalta nousi  noin tunnissa melassisankollinen vuohenputken alkuja ja niiden juuria. Ja toinen mokoma varmaan jäi vielä maahan. Apua!

Google ystävällisesti kertoi, että vuohenputki on syötävä kasvi, eli jos se valtaa palstani, niin minä syön sitten sitä.

On kuitenkin myönnettävä, että tuo kitkeminen ja kuopsuttelu ovat jotenkin meditatiivista hommaa. Toistuvia liikkeitä, vänkiä asentoja ja kumartelua; köyhän joogaa! ;)
Myös perseen, selän ja kädet saa kiitettävästi jumiin, eli lapiointi toimii myös treeninä.

Jätän nyt kuvat laittamatta, sillä minulla on jo kiire toisaalle. Teen sitten johonkin myöhempään postaukseen vaikka sellaisen kollaasihässäkän palstalta ottamistani kuvista.

Tästä ei pitänyt tulla kasvatushörhön blogi..

Eikä tästä ole tulossakaan sellainen. Kai.

Jotenkin olen vaan ollut niin innoissani noista kasvatteluista, että ei mitään rajaa. Tänään menin taas yhden rajan yli niin, että vinkui. Vuokrasin nimittäin kaupungilta viljelypalstan. Hullu, hullumpi, minä. Kuka sen hoitaa jos minulta loppuu innostus ennen Juhannusta? En tiedä, mutta ajattelin testata kuinka vihaisia naapuripalstojen mummuista ja ukeista tulee, kun viljelen innoissani voikukkia ja juolavehnää.

Tällaisen harmauden vallassa vuokramaani oli tänään. Maa on lähinnä hiekkaa, mutta edellinen viljelijä on kuulemma tilanut siihen multakuorman pari kesää sitten. Pelto oli jäänyt muutenkin aika hyvään kuntoon. Osa vielä varaamattomista palstoista oli niin sakean heinikon peitossa, että pellon kuntoon laittamiseen olisi kulunut useampi vuosi ilman vippaskonsteja. Minun kärsivällisyydelläni varustetulle muutaman vuoden kunnostusurakka olisi liikaa, joten tuo pelto on minulle aivan passeli, vaikka edellinen vuokraaja ei olekaan hyödyntänyt koko kymmentä neliömetriään.

Viljelypalstalle on keskustasta matkaa pari kilometriä ja palstojen naapurissa on järvi, josta voi tarvittaessa hakea kasteluvettä. Löysin tiluksiltani myös mansikan taimia ja pienen viinimarjapensaan. Jospa niistä tulisi jokunen marja kesällä ja syksyllä, jahka pellon tarina sinne asti kestää. Viikonlopun olen vanhempieni luona joten en vielä pääse kääntämään omaa peltoani, (pihatöitä viikonloppuun kuitenkin kuuluu), mutta toivottavasti ensi viikolla pääsen jo palstani kimppuun.

Terveisin suotuisaa kesää odotteleva pienviljelijäwannabe kaupungin keskustasta!

Ruuhkaa ikkunalaudalla eli minikasvihuoneiden seuraavat asukit

Raahasin viikonloppuna suurimman osan kasvatteluistani kotia, sillä tarvitsin tilaa uusille siemenille. Palveluun liittyi myös taimien istutus isompiin ruukkuihin. Suurin osa tomaateista on kasvamassa äidin kasvihuonetta varten, joten ajattelin, että olkoot tästä eteenpäin hänen hoivissaan. Olen melko ylpeä noista taimista, sillä sen verran komeita ne ovat. En tiedä johtuuko hyvävointisuus siitä, että minulla on ollut aikaisemmin keväällä ostamani kasvivalo antamassa vähän lisävaloa pilvisinä päivinä, vai siitä, että minä juttelen kasveilleni säännöllisesti.

 

Jätin itselleni vain kaksi ruukkutomaatin tainta sekä ruukkupaprikan ja kolme chiliä. Ajattelin, että ne saavat kasvaa ikkunalaudallani, koska eivät kasva liian isoiksi. Kaksi chilin tainta on vielä ilman isompaa ruukkua. Olen melko monena kesänä raahannut kasvini kotia, koska olen itsekin oleillut kesät pääosin siellä. Kesän aikana moni rehu on sitten kuollut liialliseen/liian vähäiseen hoitoon minun ollessani jollain pitemmällä reissulla ja ruukut ovat jääneet sinne. Pitääkin varmaan käydä kaivelemassa esiin vanhempien varastosta chileille sopivat ruukut.

Tänään istutin tomaatit ja paprikat pieniin sankkoihin, sekä kylvin kukkakaalit, kesäkurpitsat, kurkut ja krassit. Minikasvihuoneeni saivatkin siis taas uutta kasvatettavaa. Ikkunalauta käy ahtaaksi ja minulla on vielä kaikki yrtit odottamassa istuttamista. Mistäköhän saisin lisää ikkunatilaa..? En ehkä kuitenkaan ala rakentelemaan mitään lisähyllyjä ikkunalaudalle, vaikka ajatus käväisi mielessä, sillä se saattaisi jo olla liian omistautunutta (ja friikkiä). ;D Toisaalta eihän muutaman laudanpätkä ikkunalaudalla kovin outoa olisi..

Jos yllä oleva kuva jotain kertoo, niin minun seuraavan projektini: Ikkuna on saastainen eli se on pakko pestä ja pian. Ikkunan pesu onkin melkoinen projekti; uloin ruutu ei aukea, koska joku tampio on "maalannut" sen umpeen ikkunan puitteita "kunnostaessaan" (En tiedä mihin kunnostuksella on pyritty, sillä talvella kämpässä vetää edelleen ihan pirusti). Tuuletusikkuna on myös niin kapea, että ikkunaa ei pysty pesemään sitä kautta. Lisäksi kämppä on vähän liian korkealla, että lasiin yltäisi kunnolla jatkovarsien ja tikkaiden kanssa ulkoa päin. Toisaalta ikkunan alle rakennettiin talvella katos, jonka päältä ikkunan saattaisi yltää pesemään, mutta lipan päälle pitäisi ensin päästä..

Tulisiko joku helppimään semmoisen näppärän henkilönostimen kanssa? Voin leipoa pullaa palkaksi!

Viherpiiperrykset

Minun kasvatteluni alkavat olla jo melkoisen hyvässä vauhdissa. Tomaatit kasvoivat ulos "kasvihuoneestaan", joten tikutin ne. Myös chilit ja paprikat ovat kasvaneet hyvin, mutta ne saavat olla vielä hetken aikaa muovilaatikon suojissa.

Ei tämä kasvatusoperaatio kuitenkaan ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä ensimmäisen viikonlopun jälkeen löysin yhdestä ruukusta tällaisen kaverin:

Onkohan se syötävä?

Minikasvihuoneet

Minulla on ajatukset jo pitkällä keväässä ja kesässä. Suunnittelen kasvatteluja ja niin kuin tässä aikaisemmassa postauksessa mainitsin, olen ostanut ison läjän erilaisia siemeniä. Kylvin viikolla niistä ensimmäiset, eli kolme eri tomaattilajia sekä chilit ja paprikan. Kämppäni on kuitenkin vetoisa ja varsinkin ikkunalaudalla  on niin kylmä, etteivät siemenet idä kunnolla ilman apua. Sellainen pienois/sisustuskasvihuone olisi kätevä ja auttaisi pitämään kylvökset lämpiminä ja tasakosteina. Kasvihuoneet maksavat kuitenkin maltaita ja niiden säilytys on hankalaa silloin, kun niitä ei tarvitse. En myöskään halunnut tuhlata rahaa niihin heppoisiin kertakäyttökasvihuoneisiin. Aikaisemmin olen hoitanut kasvien esikasvatuksen erilaisissa muovipussiviritelmissä, mutta nyt tähtäsin vähän kestävämpään ja kätevämpään ratkaisuun:

Saanko esitellä, Nohevan pienoiskasvihuoneet!

Kyseessä on tavallinen kirkkaasta muovista tehty säilytyslaatikko nurinpäin käännettynä. Loota on tarpeeksi iso, että taimet mahtuvat kasvamaan sen sisällä ensimmäiset viikkonsa. Kun laatikko käy ahtaaksi, taimet viihtyvät jo ikkunalaudalla ilman suojaa. Muovi toki vähentää taimien valonsaantia, mutta se ei pahemmin haittaa, sillä siementen idettyä nostan laatikon pois päivällä ja peitän taimet vain yön ajaksi. Tuuletusta varten olisin voinut porata laatikoihin reikiä, mutta haluan käyttää niitä vielä asioiden säilömiseen. Viritin siis laatikot raolleen grillitikkujen avulla.

Esittelen myös hienot Dymolla naksutellut nimilaput. Niiden pohjat leikkelin muovisista pakkauksista. :) Normaalisti olen vain heitellyt siemeniä purkkeihin ja  ajatellut, että "Kyllä minä muistan mitä on missäkin..". Aina on kasvihuoneella kuitenkin leikitty äidin kanssa salapoliisia ja selvitelty, että mikä näistä tomaatintaimista on mikäkin ja oliko tuo nyt se paprika vai chili?
Jospa tänä kesänä ei tarvitsisi yllättyä ja miettiä, että miten ruukussa kasvavan jättitomaatin saisi tuettua järkevästi...

Normi = Tavallinen kasvihuone tomaatti, Ruukku = Pieni ruukkutomaatti, Tiikeri = Tiikeriraidallinen kasvihuonetomaatti, Chili = Mieto punainen chili, Paprika = Oranssi ruukkupaprika

 ps. Huomasin kuvatessani, että ensimmäiset siemenet itävät jo! Eivätkä ne ole kerenneet olla purkeissa, kuin vasta keskiviikosta asti. Niilläkin on ollut ikävä kesää! <3

"Haloo, talvee on jälellä vielä ainakin kolome kuukautta, elä keuhkoo!"

Kauppoihin on alkanu ilmestyä jo siemeniä, sekä kaikenkarvasia ruukkuja- kasvatussysteemejä. Sillä sekunnilla, kun minä huomasin ne, niin minulla paloivat käämit talveen. Järki koetti kertoa, että 'Haloo, talvee on jälellä vielä ainakin kolome kuukautta, elä keuhkoo!' mutta kuuntelinko minä sitä? En todellakaan, vaan ostin kasan siemenpusseja ja merkkasin kalenteriin kylvöpäivämäriä: Helmi- maaliskuun vaihteessa olisi aika kylvää paprikat ja tomaatit, yrttejä voisi istuttaa periaatteessa jo nyt, mutta ne tarvitsisivat lisävaloa... Eilenkin surffailin netissä ja katselin erilaisia kasvilamppuja, joilla saisin taimet kasvamaan paremmin... Onneksi kengännauhabudjetilla ei suurtehovalaisimia hankita.

Tämä kasvatteluintoilu on minulle oikeastaan melko uusi asia. Tai oikeammin uusvanha asia. Äiskä ja iskä ovat pitäneet kasvimaata lapsuudenkodissani aina kun muistan. Jotenkin he ovat saaneet tartutettua vähän puutarhainnostusta minuunkin, vaikka pentuna inhosin kaikkea sitä kitkemistä, harventamista ja haraamista jota kasvimaan hoitoon liittyi. Ehkä kasvimaan koko oli se suurin ällötys sekä se, että käräytin aina nahkani auringossa, ja sitten oli paha olo.

Nyt kun olen asunut kaupungissa jo jonkin aikaa, kasvatteluinnostus on palannut. Minusta on hienoa seurata kuinka siemenestä kasvaa jokin jännä kasvi. Parin vuoden aikana olenkin esikasvatellut ikkunalaudalla mm. tomaatin- ja paprikantaimia äidin kasvihuoneeseen, sekä auringonkukkia kukkapenkkiin.  Kevään tuloa odotellessa on ihan parasta katsella siemenvalikoimia ja miettiä, että mitähän niistä kokeilisi seuraavana kesänä, mikä menestyy ja mitä ei kannata näillä leveyspiireillä edes koettaa kasvattaa.

Taimien kasvattelun lisäksi kämpässäni kituu nyt nelivuotias siemenestä kasvatettu sitruunapuu, Ikean muraatti (kuolee ihan kohta) ja kolme phaleopsis orkideaa, sekä kolme muumioitunutta kaktusta. Enkä edes jaksa muistaa montako erilaista siemenestä kasvatettua kasvia on vuosien varrella ensin kasvanut ja sitten kuollut..
Ikkunalaudallani on oleillut mm.

• Mango (vanhin yksilö kerkesi kasvaa kolmivuotiaaksi ja noin 40 cm korkeaksi kunnes se kuivahti joululomalla)
• Kiivi (hauska, karvainen köynnöskasvi, joka kasvaa nopeasti jos tykkää paikasta, kuoli koulun pajalla kuivuuteen)
• Bonsai (kuoli äitini hoivissa eräs kesäloma)
• Lihansyöjäkasvi (ei tykännyt koiranraksunpaloista, joita naapurin lapset sille syöttivät)
• Viinirypäle (kirvat tykkäsivät niistä liikaa äidin kasvihuoneessa)
• Karambola (kun karambolaa tökkää, niin sen lehdet vetäytyvät suppuun, väärä kastelu ja liian pieni purkki, juurethan siinä mätänee)
• Litsi, ruohosipuli, erilaisia ituja ja versoja, raeruohoa...

Olisipa jo kevät!

ps. Menin sitten tilaamaan kasvilampun. Kohta ON kevät! :)