Kesällä 2013...

...Kasvatin...

  

...Keräsin...

...Söin...

...Festaroin...

... ja värkkäsin kaikenlaista muutakin... 

 

 Kesä oli kiva ja kiireinen.

Paluu blogimaailmaan ja äidin lintupaisti

Moi! En minä ole unohtanut tätä blogia!

Tämä kesä teki minulle pienen kepposen ja olen viettänyt kaikki päivät pihalla tai puuhaillen jotain muuta kuin näitä tietokonejuttuja. Aloitin myös työharjoittelun tai mikä lie -kokeilun Elävän Kaupan myyjänä Pikku Pietarin Torikujalla. Ja onhan tänä kesänä tullut tehtyä myös yksi jos toinenkin askartelu ja viritys sekä kasvatuettua jokunen vihannes. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tämä viikonloppu meni äidin lihapatojen äärellä:

Kuvassa on siis Tämänpäiväinen Ruokamme feat. Isin ja Veljen Metsästämät Elukat ja Äidin ja Isin Kasvimaa sekä Suursyömärit.

Om nom. Missään muualla ei saa yhtä hyvää ruokaa!

ps. Tuossa lautasella kaikki paitsi mausteet (suola, pippuri, hunaja) ja aurajuusto ovat meidän perheen kasvattamia, keräämiä tai tappamia. Ja se on hyvä.

Palstan kääntämistä ja rikkakasvien kitkentää

Kasvimaahörhöily on vaan jatkunut täällä. Tarkoituksenani on saada peltotilkku laitettua kuntoon ja käännettyä mahdollisimman pian, että rikkakasvi-invaasio ei kerkeäisi kovin pitkälle. Sainkin viimeviikolla muokattua pellon ylälaidan, jossa oli viljelty jotain viime kesänä. Kääntäminen ja rikkaruohojen kitkeminen oli nopeaa, koska maa oli irtonaista ja rikkaruohoja ei ollut paljoa.  Istutinkin sinne jo viimeviikolla sipulit ja porkkanat sekä eilen punajuuret ja tilliä.

Viikolla katselin kuitenkin kauhuissani, miten palstan loppuosa alkoi pukata vihreää. Sateen  ja muiden kiireiden takia (mm. Tyttöjen Talon korukurssi, Siskon hakeminen Oulusta, Wöyh!:n keikka Henkassa, Äitienpäivä, halkosavottaa...) en ehtinyt vielä kääntämään peltoani loppuun. Äitienpäiväaamuna vanhempien luo lähtiessä kävimme siskon kanssa virittelemässä jätesäkkejä rikaruohojen päälle. Jospa ne hieman hillitsisivät niiden kasvua ja helpottaisivat minun hommaani, kunnes ehdin siivota koko pellon.

Eilen iltapäivälla polkaisin palstalle ja kävin lapioni kanssa ensimmäisen vähän rikkaruohoisemman pläntin kimppuun ja sain huomata miten rajusti juolavehnä ja vuohenputki voivat vallata maan vajaan vuodenkin kitkemättömyyden aikana. Juuria on paljon ja ne ovat syvällä! Erityisesti vuohenputki näyttää viihtyvän pellossani (ja sen ympäristössä). Pienellä googlailulla selvisi, että siitä on lähes mahdotonta päästä eroon. Kiva.

Reilun kahden neliön alalta nousi  noin tunnissa melassisankollinen vuohenputken alkuja ja niiden juuria. Ja toinen mokoma varmaan jäi vielä maahan. Apua!

Google ystävällisesti kertoi, että vuohenputki on syötävä kasvi, eli jos se valtaa palstani, niin minä syön sitten sitä.

On kuitenkin myönnettävä, että tuo kitkeminen ja kuopsuttelu ovat jotenkin meditatiivista hommaa. Toistuvia liikkeitä, vänkiä asentoja ja kumartelua; köyhän joogaa! ;)
Myös perseen, selän ja kädet saa kiitettävästi jumiin, eli lapiointi toimii myös treeninä.

Jätän nyt kuvat laittamatta, sillä minulla on jo kiire toisaalle. Teen sitten johonkin myöhempään postaukseen vaikka sellaisen kollaasihässäkän palstalta ottamistani kuvista.

Tästä ei pitänyt tulla kasvatushörhön blogi..

Eikä tästä ole tulossakaan sellainen. Kai.

Jotenkin olen vaan ollut niin innoissani noista kasvatteluista, että ei mitään rajaa. Tänään menin taas yhden rajan yli niin, että vinkui. Vuokrasin nimittäin kaupungilta viljelypalstan. Hullu, hullumpi, minä. Kuka sen hoitaa jos minulta loppuu innostus ennen Juhannusta? En tiedä, mutta ajattelin testata kuinka vihaisia naapuripalstojen mummuista ja ukeista tulee, kun viljelen innoissani voikukkia ja juolavehnää.

Tällaisen harmauden vallassa vuokramaani oli tänään. Maa on lähinnä hiekkaa, mutta edellinen viljelijä on kuulemma tilanut siihen multakuorman pari kesää sitten. Pelto oli jäänyt muutenkin aika hyvään kuntoon. Osa vielä varaamattomista palstoista oli niin sakean heinikon peitossa, että pellon kuntoon laittamiseen olisi kulunut useampi vuosi ilman vippaskonsteja. Minun kärsivällisyydelläni varustetulle muutaman vuoden kunnostusurakka olisi liikaa, joten tuo pelto on minulle aivan passeli, vaikka edellinen vuokraaja ei olekaan hyödyntänyt koko kymmentä neliömetriään.

Viljelypalstalle on keskustasta matkaa pari kilometriä ja palstojen naapurissa on järvi, josta voi tarvittaessa hakea kasteluvettä. Löysin tiluksiltani myös mansikan taimia ja pienen viinimarjapensaan. Jospa niistä tulisi jokunen marja kesällä ja syksyllä, jahka pellon tarina sinne asti kestää. Viikonlopun olen vanhempieni luona joten en vielä pääse kääntämään omaa peltoani, (pihatöitä viikonloppuun kuitenkin kuuluu), mutta toivottavasti ensi viikolla pääsen jo palstani kimppuun.

Terveisin suotuisaa kesää odotteleva pienviljelijäwannabe kaupungin keskustasta!

Viherpiiperrykset

Minun kasvatteluni alkavat olla jo melkoisen hyvässä vauhdissa. Tomaatit kasvoivat ulos "kasvihuoneestaan", joten tikutin ne. Myös chilit ja paprikat ovat kasvaneet hyvin, mutta ne saavat olla vielä hetken aikaa muovilaatikon suojissa.

Ei tämä kasvatusoperaatio kuitenkaan ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä ensimmäisen viikonlopun jälkeen löysin yhdestä ruukusta tällaisen kaverin:

Onkohan se syötävä?

Minikasvihuoneet

Minulla on ajatukset jo pitkällä keväässä ja kesässä. Suunnittelen kasvatteluja ja niin kuin tässä aikaisemmassa postauksessa mainitsin, olen ostanut ison läjän erilaisia siemeniä. Kylvin viikolla niistä ensimmäiset, eli kolme eri tomaattilajia sekä chilit ja paprikan. Kämppäni on kuitenkin vetoisa ja varsinkin ikkunalaudalla  on niin kylmä, etteivät siemenet idä kunnolla ilman apua. Sellainen pienois/sisustuskasvihuone olisi kätevä ja auttaisi pitämään kylvökset lämpiminä ja tasakosteina. Kasvihuoneet maksavat kuitenkin maltaita ja niiden säilytys on hankalaa silloin, kun niitä ei tarvitse. En myöskään halunnut tuhlata rahaa niihin heppoisiin kertakäyttökasvihuoneisiin. Aikaisemmin olen hoitanut kasvien esikasvatuksen erilaisissa muovipussiviritelmissä, mutta nyt tähtäsin vähän kestävämpään ja kätevämpään ratkaisuun:

Saanko esitellä, Nohevan pienoiskasvihuoneet!

Kyseessä on tavallinen kirkkaasta muovista tehty säilytyslaatikko nurinpäin käännettynä. Loota on tarpeeksi iso, että taimet mahtuvat kasvamaan sen sisällä ensimmäiset viikkonsa. Kun laatikko käy ahtaaksi, taimet viihtyvät jo ikkunalaudalla ilman suojaa. Muovi toki vähentää taimien valonsaantia, mutta se ei pahemmin haittaa, sillä siementen idettyä nostan laatikon pois päivällä ja peitän taimet vain yön ajaksi. Tuuletusta varten olisin voinut porata laatikoihin reikiä, mutta haluan käyttää niitä vielä asioiden säilömiseen. Viritin siis laatikot raolleen grillitikkujen avulla.

Esittelen myös hienot Dymolla naksutellut nimilaput. Niiden pohjat leikkelin muovisista pakkauksista. :) Normaalisti olen vain heitellyt siemeniä purkkeihin ja  ajatellut, että "Kyllä minä muistan mitä on missäkin..". Aina on kasvihuoneella kuitenkin leikitty äidin kanssa salapoliisia ja selvitelty, että mikä näistä tomaatintaimista on mikäkin ja oliko tuo nyt se paprika vai chili?
Jospa tänä kesänä ei tarvitsisi yllättyä ja miettiä, että miten ruukussa kasvavan jättitomaatin saisi tuettua järkevästi...

Normi = Tavallinen kasvihuone tomaatti, Ruukku = Pieni ruukkutomaatti, Tiikeri = Tiikeriraidallinen kasvihuonetomaatti, Chili = Mieto punainen chili, Paprika = Oranssi ruukkupaprika

 ps. Huomasin kuvatessani, että ensimmäiset siemenet itävät jo! Eivätkä ne ole kerenneet olla purkeissa, kuin vasta keskiviikosta asti. Niilläkin on ollut ikävä kesää! <3