28 huhtikuuta 2013

Juonia Tyttöjen Talolla

Jonkin aikaa sitten ehdotin Tyttöjen Talolle, että voisin käydä vatämässä siellä pajan vapaaehtois pohjalta. Ehdotin pajan aiheeksi kutistemuovikorujen tekemistä. Kutistemuovi on mukava ja helppo materiaali, eli kaikki onnistuvat varmasti korujen tekemisessä ja jokainen saa tehtyä helposti omannäköisiään juttuja. Perjantaina sovittiin asioita ja aivoriiheiltiin kutistemuovipajan sisältöä Tyttöjen Talon työntekijän ja harjoittelijoiden kanssa. Nyt minulla on työn alla sellaisen "istahda pöydän ääreen, tee koru ja mene tekemään jotain muuta" -pajan ohjaamiseen valmistautuminen, muutamien mallin tekeminen ja simppeleiden ohjeiden väsääminen. Tyttöjen Talo hommaa materiaalit ja minä tuon talolle oman ammattitaitoni ja tietämykseni.

Vapaaentoilen mielelläni tämmöisissä jutuissa, sillä minusta tuntuu, että kaikista osapuolista minä olen se joka saa niistä ihan eniten. Pääsen harjoittelemaan ryhmänohjausta ja saan opettaa jotain uutta ihmisille. Samalla saan itsekin syyn opetella uusia tekniikoita ja taitoja, mikä on ihan parasta. Uuden oppiminen on mielestäni tärkeintä elämässä.


Tällä hetkellä minun suunnitelmani näyttää tuolta, mutta siitä ne mallit ja ohjeet lähtevät jalostumaan. Minua harmittaa nyt tämä flunssa, sillä se vie jotenkin parhaan terän tekemisestä. Intoa ja ideoita riittäisi palaverin jäljiltä, mutta en vaan jaksa keskittyä tarpeeksi pitkään kerrallaan. Onneksi tällä ei ole vielä hengenhätää ja ehdin hyvin tehdä kaiken ennen pajan pitämistä.

27 huhtikuuta 2013

Savihelistin ja unisieppari

Edellisessä postauksessa kerroin käyneeni Tyttöjen Talon avoimissa illoissa. Minusta ne ovat mukava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia muiden nuorten naisten ja tyttöjen kanssa. Yksi osa viime syksynä tekemässäni opparissa oli kierrätyskorukurssin vetäminen avoimen illan sisällä ja sitä kautta päädyin talon avoimiin iltoihin.

Avoimeen iltaan kuuluu yleensä jotain ennalta järjestettyä ohjelmaa jonkin teeman tai esimerkiksi askartelun ja kädentaitojen merkeissa, sekä ruokaa. Joskus talolla vierailee myös erilaisia tyyppejä kertomassa tytöille ajankohtaisista asioista tai vaikkapa keverikoirat ohjaajineen.

Torstain avoimen illan ohjelmassa oli ohjeistajia ja ohjeita joko makramee -nauhojen tai savihelistimen tekoa varten. Päätin lykätä käteni saveen ja tulokseksi syntyi valkosavinen helistin ruusureliefillä.


Helistin jäi vielä talolle kuivumaan ja odottamaan poltoa, jossa se muuttuu vaalean harmaasta luonnonvalkoiseksi. Saven kanssa työskentelystä tuli vahvasti mieleen entiset kuvataidekoulu ajat. Tykkäsin todella paljon käydä ala- ja yläasteella kuvataidekoulussa, sillä siellä oli aina jotain mukavaa ja erilaista tekemistä. Siellä opin myös monet kuviksen ja taiteen perustekniikat vesivärimaalauksesta, savitöihin. Lisäksi siellä sai luvan kanssa toteuttaa itseään. Kuljin naapurikaupunkiin linja-autolla ihan yksin jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Oli se jännää! Menin tosin aina isotädin luo odottamaan kuviskoulun alkua ja Elsa-täti laittoi aina jotain hyvää ruokaa.



Ehdin myös tehdä valmiiksi joskus aikaisemmin aloittamani unisiepparin. Valitsin siepparin värit niin, että se käy hyvin Tyttöjen Talon väreihin. Vaaleanpunainen on minulla jotenkin täysin pannassa, mutta Tyttöjen Talon tunnelmaan se käy paremmin kuin hyvin!

Tämän unisiepparin pohjana on rautalankavänkyrä, jonka päällystin vaaleanpunaisella matonkuteella. Verkko ja hännät ovat luonnonvalkoista puuvillalankaa. Häntiin kiinnitin erilaisia vaaleita nappeja sekä pinkkejä ja valkoisia höyheniä.




26 huhtikuuta 2013

Kirjotut käsipyyhkeet ja reunapitsiä

Terveisiä räkälästä!

Olen flunssassa ja se potuttaa huolella...  Olisi nimittäin muutakin tekemistä, kuin sängyn pohjalla makoilu. Sisko on nyt viikonloppuna muuttamassa uuteen kämppään ja pitäisi olla hänelle muuttoapuna.  Olen parannuskeinoksi juonut teetä ja irvistellyt (en normaalisti juo teetä tai kahvia) ja nappaillut tupla-annoksia vitamiineja. Jospa ehdin selättää tämän taudin huomiseksi, että pääsen auttamaan siskoa ja ennen kaikkea näkemään hänen uuden kämppänsä.

Toisaalta antaahan flunssa hyvän tekosyyn sisällä istumiseen ja kaikenlaiseen askarteluun.. ;)

Tämän viikon käsitöitä:


Aiemmin esittelemäni puu alkoi kevään kunniaksi pukata ensin hiirenkorvia ja nyt se on jo täydessä lehdessä.





Jostain syystä pidän todella paljon tuon Ikean kankaan kuviosta. Se on mukavalla tavalla graafinen ja lapsellisen hullutteleva. Päätin myös että siitä ommellun pyyhkeen kirjonta saa riittää ja aloin virkkaamaan Kotiväestä reunapitsiä pyyhkeeseen. Innostuksissani aloitin virkkuun kolmosen koukulla vaikka parempi koko olisi kakkonen tai kahden ja puolen koukku. Pitsi onkin hieman levähtäneen oloista ja ajattelinkin seuraavaksi hakea valikoiman kolmosta pienempiä koukkuja.




Reunapitsin ohje on Novitan reunapitsi numero kaksi ja lanka on Kotiväkeä.

Tällä viikolla ehdin myös piipahtaa Tyttöjen Talolla torstain avoimessa illassa ja sen seurauksena palavaarattiin talon työntekijöiden kanssa tänään aamupäivällä. Punoimme yhden juonen tälle keväälle sekä aivoriiheiltiin mahdollisia syksyisiä yhteistyökuvioita. Se on varmaa, että pääsen tekemään kivoja juttuja talolaisten kanssa! Tyttöjen Talo on aivan mahtava paikka ja olen todella iloinen, että päädyin tekemään opparini sinne, koska siitä poikii niin hyviä ja innostavia asioita kaikille osapuolille.

24 huhtikuuta 2013

Ruuhkaa ikkunalaudalla eli minikasvihuoneiden seuraavat asukit

Raahasin viikonloppuna suurimman osan kasvatteluistani kotia, sillä tarvitsin tilaa uusille siemenille. Palveluun liittyi myös taimien istutus isompiin ruukkuihin. Suurin osa tomaateista on kasvamassa äidin kasvihuonetta varten, joten ajattelin, että olkoot tästä eteenpäin hänen hoivissaan. Olen melko ylpeä noista taimista, sillä sen verran komeita ne ovat. En tiedä johtuuko hyvävointisuus siitä, että minulla on ollut aikaisemmin keväällä ostamani kasvivalo antamassa vähän lisävaloa pilvisinä päivinä, vai siitä, että minä juttelen kasveilleni säännöllisesti.




Jätin itselleni vain kaksi ruukkutomaatin tainta sekä ruukkupaprikan ja kolme chiliä. Ajattelin, että ne saavat kasvaa ikkunalaudallani, koska eivät kasva liian isoiksi. Kaksi chilin tainta on vielä ilman isompaa ruukkua. Olen melko monena kesänä raahannut kasvini kotia, koska olen itsekin oleillut kesät pääosin siellä. Kesän aikana moni rehu on sitten kuollut liialliseen/liian vähäiseen hoitoon minun ollessani jollain pitemmällä reissulla ja ruukut ovat jääneet sinne. Pitääkin varmaan käydä kaivelemassa esiin vanhempien varastosta chileille sopivat ruukut.




Tänään istutin tomaatit ja paprikat pieniin sankkoihin, sekä kylvin kukkakaalit, kesäkurpitsat, kurkut ja krassit. Minikasvihuoneeni saivatkin siis taas uutta kasvatettavaa. Ikkunalauta käy ahtaaksi ja minulla on vielä kaikki yrtit odottamassa istuttamista. Mistäköhän saisin lisää ikkunatilaa..? En ehkä kuitenkaan ala rakentelemaan mitään lisähyllyjä ikkunalaudalle, vaikka ajatus käväisi mielessä, sillä se saattaisi jo olla liian omistautunutta (ja friikkiä). ;D Toisaalta eihän muutaman laudanpätkä ikkunalaudalla kovin outoa olisi..




Jos yllä oleva kuva jotain kertoo, niin minun seuraavan projektini: Ikkuna on saastainen eli se on pakko pestä ja pian. Ikkunan pesu onkin melkoinen projekti; uloin ruutu ei aukea, koska joku tampio on "maalannut" sen umpeen ikkunan puitteita "kunnostaessaan" (En tiedä mihin kunnostuksella on pyritty, sillä talvella kämpässä vetää edelleen ihan pirusti). Tuuletusikkuna on myös niin kapea, että ikkunaa ei pysty pesemään sitä kautta. Lisäksi kämppä on vähän liian korkealla, että lasiin yltäisi kunnolla jatkovarsien ja tikkaiden kanssa ulkoa päin. Toisaalta ikkunan alle rakennettiin talvella katos, jonka päältä ikkunan saattaisi yltää pesemään, mutta lipan päälle pitäisi ensin päästä..

Tulisiko joku helppimään semmoisen näppärän henkilönostimen kanssa? Voin leipoa pullaa palkaksi!

14 huhtikuuta 2013

Harmaan kevätviikonlopun viettoa

Olen parin päivän ajan väistellyt sadetta ja sadatellut ylhäällä vellovaa pilvimassaa. Minun ei tee mieli lähteä ulos ollenkaan, kun taivaalta tulee räntää. Mielestäni kevään räntäsadepäivät voisi kaikki yhdistää sellaiseksi parin päivän pituiseksi 'Sataa kaatamalla, lumet sulavat, tulvii ja on inhottavaa' -maratoniksi. Tuon ajan voisin möyröttää rauhassa peittopesässäni ja elää vararavinnolla.
Tarkemmin ajateltuna ei tuo toive kovin hyvä ole, mutta aina saa haaveilla.
(Ja nyt, kuin vastauksena tähän ininään, aurinko pilkahti hetkeksi esiin pilvenraosta! Pitäisi kai yrittää mustaa, että pilvien päällä paistaa aina aurinko.)

Tämä viikonloppu on mennyt yllättäen käsitöiden parissa. Sain valmiiksi aloittamani ruusukirjonnan. Mielestäni ruususta tuli aika hieno, mutta siitä tuntuu vielä puuttuvan jotain. Jätänkin sen hautumaan keskeneräisten asioiden pinoon. Ehkä keksin ruusun ympärille jonkin osuvan tekstin ja teen siitä hiha/kangasmerkin.



Kirjonnasta innostuneena ompelin Ikean kuviollisesta kankaasta keittiöpyyhkeen ja aloin värittää kuvioita kirjomalla. Tällä kertaa käytän kahta säiettä jä touhu eteneekin paljon nopeammin. Tarkoitukseni ei ole kirjoa jokaista kuviota, vaan korostaa kuvioita sieltä täältä väreillä. On tosin pakko sanoa, että valkoinen kangas ei pysy pitkään valkoisena, sillä kirjoessani tökin jatkuvasti itseäni neulalla ja kangas tahriutuu vereen. Tähän tökkimiseen auttaa tietysti harjoittelu, mutta eihän veritäplainen kangas kovin kaunis ole. Eipä tuo verisyys toisaalta kovin paljoa haittaa sillä pyyhkeen joutuu jokatapauksessa pesemään ennen käyttöönottoa.


Kirjontajuttuja tehdessäni olen kuunnellut radiota ja podcasteja, sekä katsellut nettitelkkaria ja pari elokuvaa. Jostain syystä en pysty kirjomaan tai tekemään muuta vähänkään itseään toistavaa asiaa (kuten neulominen tai virkkaus) ilman että minulla on jokin muu "enemmän keskittymistä" vaativa asia edessäni. Samojen liikkeiden toistaminen saa minut äkkiä sellaiseen koomaan, että on pakko ottaa päiväunet. Onkohan muilla tällaista ominaisuutta?

11 huhtikuuta 2013

Sininen ostoskassi


Silloin joskus, kun sain Singerini kunnostettua, uhosin että tulen vielä tekemään jonkin ompeluksen sillä. Poljin jo talvella verhojen päärmeet Singerilläni, mutta se ei ollut tarpeeksi "haastava" projekti, että siitä olisi voinut raportoida täällä.



Nyt tein kuitenkin ensimmäisen isomman tekeleeni Singerillä. Sinisen ostoskassin swappia varten. Ovat ne tyypit silloin joskus osanneet tehdä toimivia koneita! Singerini ei tärise eikä pidä meteliä, se hyrrää jopa hiljempaa, kuin sähkökäyttöinen ompelukoneeni. Tikistäkin tulee tasaisempaa ja kauniimpaa, kun vaan oma polkurytmi on tasainen. Eikä kone takertele paksumpienkaan saumojen kohdalla.  Minä niin rakastan Singeriäni!


Tällainen ostoskassi tästä tuli. (Huomatkaa makea ja muodikas varjostimeton jalkalamppu; tavoittelen sisustuksessani minimalistista tyyliä.)


Ompelin kassin pohjaan ja sivuun levennyskaitaleen.


Sisäpuolelle tein pienen taskun, jonka saa suljettua silkkinauhoilla.


Tässä vaiheessa kuvaan astui vapaavirkaattuja kuvioita. Lanka on Novitan Miamia. Langan väri ei ihan sopinut kankaan siniseen, mutta tällä kertaa saa mennä.



Ompelin kuviot käsin kassin kylkeen ja nappisilmäinen pöllöhän niistä muodostui. Enää kassi ei olekaan ihan peruskassi. Toivottavasti sinisestä ja pöllöistä pitävä swappikaveri pitää saamastaan kassista.


10 huhtikuuta 2013

Keskeneräisiä ja päätä(ntää) vailla

Voi että, miten voikaan ketuttaa asiat jotka ovat kesken, mutta joihin ei itsellä ole enää juurikaan sananvaltaa. Varsinkin, kun on tehnyt kaikkensa, että saisi kerrottua miten Minä Olen Se Paras Valinta Tehtävään.

Olen siis kirjoitellut hakemuksia moniinkin paikkoihin. Ensimmäisenä mielessä on ollut tuo vapaaehtoisprojektien hakurumba. Kirjoitin hienon sähköpostin ja laadin kunnolliset hakemuspaperit, skannasin kaikki todistukset, sekä yritin kirjoittaa kohteliaita lauseita. Nyt minun tehtäväni on vain odottaa vastausta ja mahdollista haastattelukutsua. Jännittää, pyörryttää, vapisuttaa ja hihityttää. Kaikkea sekaisin ja vuorotellen. Tarkastan viiden minuutin välein sähköpostin ja yksinkertaisesti stressaan, että olenko tarpeeksi hyvä hakemaani työhön. Mietin jatkuvasti myös, että JOS ne haluavat edes haastatella minua, niin miten saan ryssittyä koko homman näyttävimmin. Onkohan tämä nyt sitä myönteistä stressiä?

Olen hakenut myös muutamaa työpaikkaa ja myös niiden kohdalla mietin, samoja juttuja kuin tuon vapaaehtoistyöhomman kanssa. Työnhaku on muutenkin jotenkin outoa hommaa: pitäisi osata kehua itseä sopivasti ja keskittyä niihin parhaisiin puoliin. Yritäppä siinä miettiä parhaita puolia, kun peiliinkin katsoisi mieluiten säkki päässä ja pimeässä. Kun on kuitenkin saanut puserrettua sen Voittaja Hakemuksen, niin edes työhaastattelukutsua ei kuulu, puhumattakaan siitä pahoitteluviestistä, joka kertoisi, että joku toinen on saanut paikan. Ihan toivotonta hommaa, sanon minä. Missä on se itsevarma, fiksu ja sanavalmis tyyppi, joka teki töitä niissä edellisissä työpaikoissa silloin ennen?

On tässä asiassa myös sekin puoli, että minä alan tuntea itseni sosiaalipummiksi, jos en ole töissä (tai tee töihin rinnastettavia juttuja). En kuitenkaan ole varma, että olenko vielä valmis "täyspäisten" töihin, vaikka pää alkaa ollakin jo olla kunnossa. Sillä niistähän silloin tämä masennus lähti; liiasta työnteosta, yli-ihmistelystä, täydellisyyden tavoittelusta ja pingottamisesta.

Onneksi on työn alla on näitä muitakin juttuja, joihin voi purkaa turhautumista ja ärsyyntymistä. Yritän siis sosiaalipummailla tyylillä ja kerron muutaman jutun, jotka minulla on nyt kesken tai suunnitelmissa:

Sovitusnukke/torso




Teen jonkin verran vaatteita siskoilleni ja sovitusnukke olisi välillä erittäin hyvä systeemi. Varsinkin, kun siskot ja minä oleskelemme suurimman osan ajasta eri paikkakunnilla. Tein yhden version tällaisesta jesaripohohjaisesta torsosta jo joskus viime talvena siskolle koristeeksi, muuta nyt haluan tehdä itselleni yhden ihan vaatteiden sovitus käyttöön. Parasta on tässä on se, että molemmat siskoni ovat lähes samankokoisia, joten yksi torso riittää tähän käyttöön.

Sellainen oikea sovitus- tai mallinukke olisi aivan mahtava sisustusesine. Minä hankin vielä joskus kokonaisen perheellisen malli- ja sovitusnukkeja seisoskelemaan seinustoille. Mitä rähjäsempiä ja vanhempia (ja pelottavampia) sen parempi!

Kirjontakokeilu



Päätin kokeilla vapaakirjontaa värillisillä langoilla. Tähän nappasin sopivan kokoisen palan jämäkankaista ja mielestäni camokankaan ja romanttisen ruusuaiheen yhdistämisestä tuli hauska kontrasti.
Se tästä kokeilusta on sanottava, että kirjonta on ihan hemmetin hidasta puuhaa. Varsinkin kun täytän kuviota vain yhdellä säikeellä. Tuohon uppoaa vielä aika monta tuntia, vaikka kuvio ei olekaan halkaisijaltaan kuin vajaat viisi senttiä.


Viitta nro: 2


Tämä suunnitelma on luonnosasteella. Viitan päällinen tulee olemaan vihreää puuvilla - pellava sekoitetta ja vuoreksi olen varannut puuvillasamettia. Päälliskankaan hankin ja värjäsin kivemman väriseksi (alin kangassuikale 23. päivän Muistikirjamaaliskuun tehtävistä) jo viime kuussa ja olen myös valinnut sopivat napit ja muut releet. Tästä on tulossa malliltaan vähän erilainen kuin aikaisemmin Hannalle vääntämästäni viitasta. Haluan tehdä tämän kuitenkin vasta tuon torson päälle, että saan kauluksesta haluamani mallisen ja sopivan kokoisen Veeralle.

06 huhtikuuta 2013

Viherpiiperrykset


Minun kasvatteluni alkavat olla jo melkoisen hyvässä vauhdissa. Tomaatit kasvoivat ulos "kasvihuoneestaan", joten tikutin ne. Myös chilit ja paprikat ovat kasvaneet hyvin, mutta ne saavat olla vielä hetken aikaa muovilaatikon suojissa.


Ei tämä kasvatusoperaatio kuitenkaan ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä ensimmäisen viikonlopun jälkeen löysin yhdestä ruukusta tällaisen kaverin:



Onkohan se syötävä?

Viimeaikojen pieniä näperryksiä

Nämä jutut olen tehnyt helmi-maaliskuussa, mutta niistä ei ole ollut yksistään blogitekstin aiheeksi. Halusin kuitenkin laittaa kuvat tänne, koska tällaisia pienempiä juttuja tulee tehtyä aika paljon ja nekin ansaitsevat tulla esitellyksi.

Kastekortti Kallelle ja Ollelle
Serkku sai hiljattain kaksoset ja kastejuhlaa varten ei tahtonut löytyä sopivaa korttia kaupasta. Silppusin Marimekon kuvaston josta löytyi kivoja värejä ja tuloksena oli tällainen kortti. Kaksospojat ovat muuten samat tyypit, kuin tässä postauksessa. Kaste oli erittäin koskettava ja pojat olivat ihania. Toivon kaikkea hyvää heille ja heidän perheelleen!

Pyyhekumeista kaiverrettut leimasimet
Nämä pyyhkäreistä kaiverretut leimasimet tein Swap-Botin kirjevaihtoa varten ja ne lähtivät jo muistaakseni kohti Alankomaita. Ekat kaivertamani leimasimet muuten. Ihan mukava noita oli tehdä, mutta kumi tylsytti linokaivertimeni aika tehokkaasti. Nyt pitäisi keksiä, millä ne saa takaisin teräviksi...

Vetoketjuruusuja
Nämä ovat taas sellaista mukavaa joutoajan hommaa. Näiden ompelulla saa tosin sormet aika äkkiä jumiin ja reijitettyä. Ruusujen taustalle olen ommellut hakaneulat.

Hama-kuulokkeet
Törmäsin jossain blogissa sellaiseen ideaan, että tyyppi oli päällystänyt kuulokkeidensa johdot Hama-helmillä. Minultakin löytyi pohjattomista varastoistani Hama-helmiä ja ajattelin eräänä tylsänä iltana tehdä saman. Minun johtoni on nyt violettien helmien peitossa. Yksi valkoinen helmi merkkaa oikeanpuoleista kuuloketta. Tykkään! Eikä johto mene enää niin helposti solmuunkaan.

Käsipyyhekirjonta
Kokeilin pitkästa aikaa kirjontaa käsipyyhkeen kulmaan. Kirjoin vapaalla kädellä ja tuloksena oli tuommoinen puu. Ehkä kevät kasvattaa sille lehdet joku päivä?
Tarkoitukseni on kuitenkin ensin testata mitä puulle tapahtuu pesussa.

 
Sieniamigurumi
Ensimmäinen tai toinen ikinä virkkaamani amigurumi. Jämälankatyö.

Muistisuoja
Ulkoinen kovalevy reissaa välillä melko monessakin paikassa mukana, joten tärkeitä tiedostoja suojaa nyt Marimekon kankaasta ommeltu ja topattu pussukka. Siinä pysyy myös johto mukana. Kangaspala ja sisuksen toppaus ovat jämpaloja.

Tuisku ja laskiaispullat
Ja viimeisenä kuva Tuiskusta ja laskiaispullista (joita ei tehty laskiaisena), koska myös Tuisku tietää mikä on hyvää (ja epäterveellistä)!

ps. Minulla on koirakuume. Taas.

01 huhtikuuta 2013

Muistikirjamaaliskuu, Loppurykäisy

Viimeviikot on pitänyt temmeltää tukkaputkella kaikenlaisten asioiden kimpussa. Blogi jäi vaille huomiota, anteeksi. Tein kuitenki melkein kaikki Muistikirjamaaliskuun tehtävät ja tänään minulla on vihdoin aikaa tuupata sivut tänne. Lisään sivujen kuvat ilman sen kummempia lätinöitä, koska tästä postauksesta on jo valmiiksi tulossa niin pitkä. Olkaa hyvät!

18.03.2013  "Lehtileike jostain puhuttelevasta asiasta."



19.03.2013 "Lista asioista joita näit tänään."

(Lusmuilin)

20.03.2013 "Kirjoita postikortti."


En kirjoittanut vain postikorttia, vaan ihan kokonaisen kirjeen itselleni tulevaisuuteen. :)


21. 03. 2013 "Jalat. Ymmärrä miten haluat, tyyli on edelleenkin vapaa ;)"



22.03.2013 "3 toteutunutta toivetta."



23.03.2013 "Kerää tälle sivulle tietynvärisiä asioita. Värin voit valita itse."

Vihreä valikoitui värikseni, koska värjäilin pesukoneväreillä kangasta kivemman väriseksi. Värjäsin kulahtaneen värisen kankaan  kahdesti, että ylimmäisen suikaleen värisestä kankaasta tuli alimman suikaleen väristä.


24.03.2013 "Kerää tälle sivulle pääsiäiskarkkien kääreitä. Jos ei ole niin kerro muuten vaan pääsiäiskarkeista tai sovella jotain."


Minä en syönyt kaikkia, vannon! Sitäpaitsi osa papereista on peräisin joululta.


25.03.2013 "Tulosta oheinen kuva tarvitsemassasi koossa TAI kirjoita lista omin kätösin ja rastita niistä tähän päivääsi liittyvät asiat."



26.03.2013 "Mikä tänään ärsyttää?"



27.03.2013 "Kerro jotakin kartan avulla."

Tuo "kartta" esittää siis Kuopion keskustaa ja sen läheisyydessä olevia vuokrattavia viljelypalstoja. Minä tahdon vuokrata sellaisen ensikesäksi!

28.03.2013 "Tahri sivusi."

Sulatettua kynttilää ja kynsilakkoja. Tämä löyhkää edelleen märälle kynsilakalle, steariini estää jostain syystä lakan kuivumisen. Kämpässä oli tämän tekemisen jälkeen semmoinen katku, että luulen liuottaneeni melkoisen määrän aivosoluja...

29.03.2013 "Hauska ja ärsyttävä sananlasku."

(Lusmuilin)

30.03.2013 "AARTEEN ETSINTÄ!
Kerää sivullesi:


  • langanpätkä
  • hedelmätarra
  • pala kirjekuorta
  • muistilappu
  • jotain pyöreää
  • jotain vihreää
  • laastari"



31.03.2013 "Mitä opit maaliskuussa?"

 En ainakaan mitään kovin hyödyllistä! :D




Viimeisenä kuva kirjastani Muistikirjamaaliskuun jälkeen. Sivuilta pursuilee muistoja menneestä kuusta. Kirjan tekeminen oli mukavaa ja välillä yksinkertainen tehtävänanto onnistui riipaisemaan syvältä.  Nyt minulla on kokonainen lehtiö täynnä muistoja ja ajatuksia!







LOPUKSI

Kiitos muistikirjamaaliskuun tekijöille Hupsistarallaan Terhille ja Ikomin Inarille näiden ihanien tehtävien ideoimisesta!
Kiitos myös muille Muistikirjailijoille. Toisten tekemisten seuraaminen on ollut kaikista hienointa tässä kaikessa. Olen löytänyt tämän haasteen tekijöiden joukosta monta sellaista bloggaajaa, joiden edesottamuksia haluan seurata myös jatkossa.