Palstan kääntämistä ja rikkakasvien kitkentää

Kasvimaahörhöily on vaan jatkunut täällä. Tarkoituksenani on saada peltotilkku laitettua kuntoon ja käännettyä mahdollisimman pian, että rikkakasvi-invaasio ei kerkeäisi kovin pitkälle. Sainkin viimeviikolla muokattua pellon ylälaidan, jossa oli viljelty jotain viime kesänä. Kääntäminen ja rikkaruohojen kitkeminen oli nopeaa, koska maa oli irtonaista ja rikkaruohoja ei ollut paljoa.  Istutinkin sinne jo viimeviikolla sipulit ja porkkanat sekä eilen punajuuret ja tilliä.

Viikolla katselin kuitenkin kauhuissani, miten palstan loppuosa alkoi pukata vihreää. Sateen  ja muiden kiireiden takia (mm. Tyttöjen Talon korukurssi, Siskon hakeminen Oulusta, Wöyh!:n keikka Henkassa, Äitienpäivä, halkosavottaa...) en ehtinyt vielä kääntämään peltoani loppuun. Äitienpäiväaamuna vanhempien luo lähtiessä kävimme siskon kanssa virittelemässä jätesäkkejä rikaruohojen päälle. Jospa ne hieman hillitsisivät niiden kasvua ja helpottaisivat minun hommaani, kunnes ehdin siivota koko pellon.

Eilen iltapäivälla polkaisin palstalle ja kävin lapioni kanssa ensimmäisen vähän rikkaruohoisemman pläntin kimppuun ja sain huomata miten rajusti juolavehnä ja vuohenputki voivat vallata maan vajaan vuodenkin kitkemättömyyden aikana. Juuria on paljon ja ne ovat syvällä! Erityisesti vuohenputki näyttää viihtyvän pellossani (ja sen ympäristössä). Pienellä googlailulla selvisi, että siitä on lähes mahdotonta päästä eroon. Kiva.

Reilun kahden neliön alalta nousi  noin tunnissa melassisankollinen vuohenputken alkuja ja niiden juuria. Ja toinen mokoma varmaan jäi vielä maahan. Apua!

Google ystävällisesti kertoi, että vuohenputki on syötävä kasvi, eli jos se valtaa palstani, niin minä syön sitten sitä.

On kuitenkin myönnettävä, että tuo kitkeminen ja kuopsuttelu ovat jotenkin meditatiivista hommaa. Toistuvia liikkeitä, vänkiä asentoja ja kumartelua; köyhän joogaa! ;)
Myös perseen, selän ja kädet saa kiitettävästi jumiin, eli lapiointi toimii myös treeninä.

Jätän nyt kuvat laittamatta, sillä minulla on jo kiire toisaalle. Teen sitten johonkin myöhempään postaukseen vaikka sellaisen kollaasihässäkän palstalta ottamistani kuvista.

Tästä ei pitänyt tulla kasvatushörhön blogi..

Eikä tästä ole tulossakaan sellainen. Kai.

Jotenkin olen vaan ollut niin innoissani noista kasvatteluista, että ei mitään rajaa. Tänään menin taas yhden rajan yli niin, että vinkui. Vuokrasin nimittäin kaupungilta viljelypalstan. Hullu, hullumpi, minä. Kuka sen hoitaa jos minulta loppuu innostus ennen Juhannusta? En tiedä, mutta ajattelin testata kuinka vihaisia naapuripalstojen mummuista ja ukeista tulee, kun viljelen innoissani voikukkia ja juolavehnää.

Tällaisen harmauden vallassa vuokramaani oli tänään. Maa on lähinnä hiekkaa, mutta edellinen viljelijä on kuulemma tilanut siihen multakuorman pari kesää sitten. Pelto oli jäänyt muutenkin aika hyvään kuntoon. Osa vielä varaamattomista palstoista oli niin sakean heinikon peitossa, että pellon kuntoon laittamiseen olisi kulunut useampi vuosi ilman vippaskonsteja. Minun kärsivällisyydelläni varustetulle muutaman vuoden kunnostusurakka olisi liikaa, joten tuo pelto on minulle aivan passeli, vaikka edellinen vuokraaja ei olekaan hyödyntänyt koko kymmentä neliömetriään.

Viljelypalstalle on keskustasta matkaa pari kilometriä ja palstojen naapurissa on järvi, josta voi tarvittaessa hakea kasteluvettä. Löysin tiluksiltani myös mansikan taimia ja pienen viinimarjapensaan. Jospa niistä tulisi jokunen marja kesällä ja syksyllä, jahka pellon tarina sinne asti kestää. Viikonlopun olen vanhempieni luona joten en vielä pääse kääntämään omaa peltoani, (pihatöitä viikonloppuun kuitenkin kuuluu), mutta toivottavasti ensi viikolla pääsen jo palstani kimppuun.

Terveisin suotuisaa kesää odotteleva pienviljelijäwannabe kaupungin keskustasta!

Ruuhkaa ikkunalaudalla eli minikasvihuoneiden seuraavat asukit

Raahasin viikonloppuna suurimman osan kasvatteluistani kotia, sillä tarvitsin tilaa uusille siemenille. Palveluun liittyi myös taimien istutus isompiin ruukkuihin. Suurin osa tomaateista on kasvamassa äidin kasvihuonetta varten, joten ajattelin, että olkoot tästä eteenpäin hänen hoivissaan. Olen melko ylpeä noista taimista, sillä sen verran komeita ne ovat. En tiedä johtuuko hyvävointisuus siitä, että minulla on ollut aikaisemmin keväällä ostamani kasvivalo antamassa vähän lisävaloa pilvisinä päivinä, vai siitä, että minä juttelen kasveilleni säännöllisesti.

 

Jätin itselleni vain kaksi ruukkutomaatin tainta sekä ruukkupaprikan ja kolme chiliä. Ajattelin, että ne saavat kasvaa ikkunalaudallani, koska eivät kasva liian isoiksi. Kaksi chilin tainta on vielä ilman isompaa ruukkua. Olen melko monena kesänä raahannut kasvini kotia, koska olen itsekin oleillut kesät pääosin siellä. Kesän aikana moni rehu on sitten kuollut liialliseen/liian vähäiseen hoitoon minun ollessani jollain pitemmällä reissulla ja ruukut ovat jääneet sinne. Pitääkin varmaan käydä kaivelemassa esiin vanhempien varastosta chileille sopivat ruukut.

Tänään istutin tomaatit ja paprikat pieniin sankkoihin, sekä kylvin kukkakaalit, kesäkurpitsat, kurkut ja krassit. Minikasvihuoneeni saivatkin siis taas uutta kasvatettavaa. Ikkunalauta käy ahtaaksi ja minulla on vielä kaikki yrtit odottamassa istuttamista. Mistäköhän saisin lisää ikkunatilaa..? En ehkä kuitenkaan ala rakentelemaan mitään lisähyllyjä ikkunalaudalle, vaikka ajatus käväisi mielessä, sillä se saattaisi jo olla liian omistautunutta (ja friikkiä). ;D Toisaalta eihän muutaman laudanpätkä ikkunalaudalla kovin outoa olisi..

Jos yllä oleva kuva jotain kertoo, niin minun seuraavan projektini: Ikkuna on saastainen eli se on pakko pestä ja pian. Ikkunan pesu onkin melkoinen projekti; uloin ruutu ei aukea, koska joku tampio on "maalannut" sen umpeen ikkunan puitteita "kunnostaessaan" (En tiedä mihin kunnostuksella on pyritty, sillä talvella kämpässä vetää edelleen ihan pirusti). Tuuletusikkuna on myös niin kapea, että ikkunaa ei pysty pesemään sitä kautta. Lisäksi kämppä on vähän liian korkealla, että lasiin yltäisi kunnolla jatkovarsien ja tikkaiden kanssa ulkoa päin. Toisaalta ikkunan alle rakennettiin talvella katos, jonka päältä ikkunan saattaisi yltää pesemään, mutta lipan päälle pitäisi ensin päästä..

Tulisiko joku helppimään semmoisen näppärän henkilönostimen kanssa? Voin leipoa pullaa palkaksi!

Harmaan kevätviikonlopun viettoa

Olen parin päivän ajan väistellyt sadetta ja sadatellut ylhäällä vellovaa pilvimassaa. Minun ei tee mieli lähteä ulos ollenkaan, kun taivaalta tulee räntää. Mielestäni kevään räntäsadepäivät voisi kaikki yhdistää sellaiseksi parin päivän pituiseksi 'Sataa kaatamalla, lumet sulavat, tulvii ja on inhottavaa' -maratoniksi. Tuon ajan voisin möyröttää rauhassa peittopesässäni ja elää vararavinnolla.
Tarkemmin ajateltuna ei tuo toive kovin hyvä ole, mutta aina saa haaveilla.
(Ja nyt, kuin vastauksena tähän ininään, aurinko pilkahti hetkeksi esiin pilvenraosta! Pitäisi kai yrittää mustaa, että pilvien päällä paistaa aina aurinko.)

Tämä viikonloppu on mennyt yllättäen käsitöiden parissa. Sain valmiiksi aloittamani ruusukirjonnan. Mielestäni ruususta tuli aika hieno, mutta siitä tuntuu vielä puuttuvan jotain. Jätänkin sen hautumaan keskeneräisten asioiden pinoon. Ehkä keksin ruusun ympärille jonkin osuvan tekstin ja teen siitä hiha/kangasmerkin.

Kirjonnasta innostuneena ompelin Ikean kuviollisesta kankaasta keittiöpyyhkeen ja aloin värittää kuvioita kirjomalla. Tällä kertaa käytän kahta säiettä jä touhu eteneekin paljon nopeammin. Tarkoitukseni ei ole kirjoa jokaista kuviota, vaan korostaa kuvioita sieltä täältä väreillä. On tosin pakko sanoa, että valkoinen kangas ei pysy pitkään valkoisena, sillä kirjoessani tökin jatkuvasti itseäni neulalla ja kangas tahriutuu vereen. Tähän tökkimiseen auttaa tietysti harjoittelu, mutta eihän veritäplainen kangas kovin kaunis ole. Eipä tuo verisyys toisaalta kovin paljoa haittaa sillä pyyhkeen joutuu jokatapauksessa pesemään ennen käyttöönottoa.

Kirjontajuttuja tehdessäni olen kuunnellut radiota ja podcasteja, sekä katsellut nettitelkkaria ja pari elokuvaa. Jostain syystä en pysty kirjomaan tai tekemään muuta vähänkään itseään toistavaa asiaa (kuten neulominen tai virkkaus) ilman että minulla on jokin muu "enemmän keskittymistä" vaativa asia edessäni. Samojen liikkeiden toistaminen saa minut äkkiä sellaiseen koomaan, että on pakko ottaa päiväunet. Onkohan muilla tällaista ominaisuutta?

Viherpiiperrykset

Minun kasvatteluni alkavat olla jo melkoisen hyvässä vauhdissa. Tomaatit kasvoivat ulos "kasvihuoneestaan", joten tikutin ne. Myös chilit ja paprikat ovat kasvaneet hyvin, mutta ne saavat olla vielä hetken aikaa muovilaatikon suojissa.

Ei tämä kasvatusoperaatio kuitenkaan ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä ensimmäisen viikonlopun jälkeen löysin yhdestä ruukusta tällaisen kaverin:

Onkohan se syötävä?

Muistikirjamaaliskuu, kunniamerkki, päivän lempparit, kauppalista ja paljastus

Tässä postista löytyvät siis Muistikirjamaaliskuun päivät 13. - 16.

Kolmantenatoista päivänä tehtävänä oli myöntää itselle mitali tai kunniamerkki.

Itsekriittisenä ja täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä oli todella vaikeaa keksiä, että mistä minä nyt ansaitsisin mitalin. Yritän kuitenkin olla aina muita kohtaan hyväsydäminen ja kiltti,  joten annoin itselleni sydänkunniamerkin. Hyvä minä -tekstillä yritän muistuttaa itseäni, että olen minäkin joissain asioissa ihan hyvä.

Kunniamierkin tein ihan oikeasti. Pohjana on kanttinauhaa, koristeena pitsinpätkä ja sydämen virkkasin jämälangasta. Ja tekstit raksuttelin uudella Dymollani. <3 (Juu, koetin pyristellä vastaan, mutta pakko se oli ostaa..)

Neljännentoista päivän tehtävä oli kertoa senpäiväisistä lempiasioista. Sinä päivänä kerkesinkin tehdä aika paljon asioita. Tästä unohtui kevään ja kesän kasvatusten suunnittelu.

Viidentenätoista päivänä oli aiheena ostoslistojen keräily. Minä en kirjoita ostoslistoja paperilapuille. Ne jäävät joko kotiin tai hukkuvat laukun tai taskujen syövereihin. Käsivartta taasen ei ole niin helppo kadottaa. :) Tein pitkästä aikaa tuollaisen 5 minuutin piirustusharjoituksen.

Kädeteni muistilistassa luki silloin tällainen lista: Maitoa, multaa, istutusruukkuja ja RUOKAA! Tänäpäivänä listassa taas lukee: Lamppu vessaan, ruokaa ja maitoa.

Tämän päivän tehtävänä oli tehdä jokin paljastus. Minun paljastukseni on tässä.

Sormia syyhyttää eniten sellainen vähän laineileva ja pörröinen heviletti. :D

Muistikirjamaaliskuu: kevään odotusfiilikset sekä Tarvitsen vs Haluan

Päivitystä Muistikirjamaaliskuun tehtäviin täältä lomailun keskeltä. Kuvat on otettu puolipimeässä semmosella pokkarinrämällä, joten tähän on laitettava paskakuva varoitus!

3.2. tehtävänä oli mietiskellä keväänodotusfiiliksiä. Sain aikaiseksi sekavahkon, melkein esseepituisen tekstin keväästä, sekä plussat ja miinukset listan. Sotkin sekaan kevään värejä, keltaista ja vihrää ja päätin että sivu on valmis. Kuvatessa vihreän värit tosin katosivat jonnekin.

4.2 tehtävänanannossa käskettiin listaamaan asoita joita tarvitsen ja joita haluan. Tämä tehtävä on mielestäni hämäävän yksinkertainen ja laittoi salakavalasti mietiskelemään vakaviakin asioita. Ehkä tamä lomailu kuitenkin vaikuttaa päähän siten, että mitään kovin syvällisiä en jaksanut raapustella, vaan menin (lähes) sieltä missä aita on matalin... Lisäksi sivun sommittelu prakaa pahasti. Siivet tosin onnistuivat mahtavasti.

Tämän loman muistikirjailut on muuten pelastanut tuo ylemmän kuvan alareunassa pilkottava vesisäiliösivellin (tai miksi sitä nyt pitäisi kutsua). Se auttaa kummasti noiden vesiliukoisten kynien levittelyssä näin poikkeusolosuhteissa. Minulla on ikävä askarteluarsenaaliani.
 
Kävin katselemassa muidenkin Muistikirjamaaliskuuhun osallistuneiden tekemiä sivuja ja oli mukava huomata huinka erilaisia asioita ihmiset noiden tehtävänantojen pohjalta tekevät. Me emme ole samasta muotista, eikä meidän tarvitsekaan olla!

"Haloo, talvee on jälellä vielä ainakin kolome kuukautta, elä keuhkoo!"

Kauppoihin on alkanu ilmestyä jo siemeniä, sekä kaikenkarvasia ruukkuja- kasvatussysteemejä. Sillä sekunnilla, kun minä huomasin ne, niin minulla paloivat käämit talveen. Järki koetti kertoa, että 'Haloo, talvee on jälellä vielä ainakin kolome kuukautta, elä keuhkoo!' mutta kuuntelinko minä sitä? En todellakaan, vaan ostin kasan siemenpusseja ja merkkasin kalenteriin kylvöpäivämäriä: Helmi- maaliskuun vaihteessa olisi aika kylvää paprikat ja tomaatit, yrttejä voisi istuttaa periaatteessa jo nyt, mutta ne tarvitsisivat lisävaloa... Eilenkin surffailin netissä ja katselin erilaisia kasvilamppuja, joilla saisin taimet kasvamaan paremmin... Onneksi kengännauhabudjetilla ei suurtehovalaisimia hankita.

Tämä kasvatteluintoilu on minulle oikeastaan melko uusi asia. Tai oikeammin uusvanha asia. Äiskä ja iskä ovat pitäneet kasvimaata lapsuudenkodissani aina kun muistan. Jotenkin he ovat saaneet tartutettua vähän puutarhainnostusta minuunkin, vaikka pentuna inhosin kaikkea sitä kitkemistä, harventamista ja haraamista jota kasvimaan hoitoon liittyi. Ehkä kasvimaan koko oli se suurin ällötys sekä se, että käräytin aina nahkani auringossa, ja sitten oli paha olo.

Nyt kun olen asunut kaupungissa jo jonkin aikaa, kasvatteluinnostus on palannut. Minusta on hienoa seurata kuinka siemenestä kasvaa jokin jännä kasvi. Parin vuoden aikana olenkin esikasvatellut ikkunalaudalla mm. tomaatin- ja paprikantaimia äidin kasvihuoneeseen, sekä auringonkukkia kukkapenkkiin.  Kevään tuloa odotellessa on ihan parasta katsella siemenvalikoimia ja miettiä, että mitähän niistä kokeilisi seuraavana kesänä, mikä menestyy ja mitä ei kannata näillä leveyspiireillä edes koettaa kasvattaa.

Taimien kasvattelun lisäksi kämpässäni kituu nyt nelivuotias siemenestä kasvatettu sitruunapuu, Ikean muraatti (kuolee ihan kohta) ja kolme phaleopsis orkideaa, sekä kolme muumioitunutta kaktusta. Enkä edes jaksa muistaa montako erilaista siemenestä kasvatettua kasvia on vuosien varrella ensin kasvanut ja sitten kuollut..
Ikkunalaudallani on oleillut mm.

• Mango (vanhin yksilö kerkesi kasvaa kolmivuotiaaksi ja noin 40 cm korkeaksi kunnes se kuivahti joululomalla)
• Kiivi (hauska, karvainen köynnöskasvi, joka kasvaa nopeasti jos tykkää paikasta, kuoli koulun pajalla kuivuuteen)
• Bonsai (kuoli äitini hoivissa eräs kesäloma)
• Lihansyöjäkasvi (ei tykännyt koiranraksunpaloista, joita naapurin lapset sille syöttivät)
• Viinirypäle (kirvat tykkäsivät niistä liikaa äidin kasvihuoneessa)
• Karambola (kun karambolaa tökkää, niin sen lehdet vetäytyvät suppuun, väärä kastelu ja liian pieni purkki, juurethan siinä mätänee)
• Litsi, ruohosipuli, erilaisia ituja ja versoja, raeruohoa...

Olisipa jo kevät!

ps. Menin sitten tilaamaan kasvilampun. Kohta ON kevät! :)