Sininen ostoskassi

Silloin joskus, kun sain Singerini kunnostettua, uhosin että tulen vielä tekemään jonkin ompeluksen sillä. Poljin jo talvella verhojen päärmeet Singerilläni, mutta se ei ollut tarpeeksi "haastava" projekti, että siitä olisi voinut raportoida täällä.

Nyt tein kuitenkin ensimmäisen isomman tekeleeni Singerillä. Sinisen ostoskassin swappia varten. Ovat ne tyypit silloin joskus osanneet tehdä toimivia koneita! Singerini ei tärise eikä pidä meteliä, se hyrrää jopa hiljempaa, kuin sähkökäyttöinen ompelukoneeni. Tikistäkin tulee tasaisempaa ja kauniimpaa, kun vaan oma polkurytmi on tasainen. Eikä kone takertele paksumpienkaan saumojen kohdalla.  Minä niin rakastan Singeriäni!

Tällainen ostoskassi tästä tuli. (Huomatkaa makea ja muodikas varjostimeton jalkalamppu; tavoittelen sisustuksessani minimalistista tyyliä.)

Ompelin kassin pohjaan ja sivuun levennyskaitaleen.

Sisäpuolelle tein pienen taskun, jonka saa suljettua silkkinauhoilla.

Tässä vaiheessa kuvaan astui vapaavirkaattuja kuvioita. Lanka on Novitan Miamia. Langan väri ei ihan sopinut kankaan siniseen, mutta tällä kertaa saa mennä.

Ompelin kuviot käsin kassin kylkeen ja nappisilmäinen pöllöhän niistä muodostui. Enää kassi ei olekaan ihan peruskassi. Toivottavasti sinisestä ja pöllöistä pitävä swappikaveri pitää saamastaan kassista.

Singer, osa 3 ja pari muuta juttua

Singeri alkaa nyt olla kunnossa, pinta on hiottu kevyesti ja puleerattu. Lopputulos on aika hyvä vaikka itse sanonkin. Kyllä tuossa nyt kelpaa datistella tai ommella. Ajattelin vielä hankkia pöydän päälle sopivankokoisen lasilevyn suojaksi, sillä sellakka ei kestä kostealla pyyhkimistä kovin hyvin, eikä se varmaan tykkää siitäkään että käytän hiirtä ilman hiirimattoa.

Viimeiseksi puhdistin koneen irtopölystä ja öljysin liikkuvat osat tallella olevan ohjekirjan neuvojen perusteella. On hienoa, että koneessa on vielä lisälaitteetkin mukana: on härpäkke joka kääntää,toinen joka rypyttäa ja kolmas laskostaa. Loppujen käyttötarkoitusta en tiedä. Pitäisi ehkä opetella käyttämään niitä, silläkin uhalla, että ne näyttävät siltä, että samalla voi menettää sormenpäät. Ehkä joskus kuitenkin toteutan projektin, jossa ompelen jotain pelkästään käsin tai Singerillä.

Toinen homma mitä viikonloppuna tein, oli siskon verhojen ompelu (ihan normaalilla ompelukoneella :) ). Sisko on muuttamassa pois vanhempien luota ja hän kerää tavaraa uutta kämppäänsä varten. Valitsimme kankaaksi aivan ihanaa pliseerattua pellavasekoitetta ja ihanat verhothan siitä tuli. Pieni pätkä jäi vielä yli, eli jotain kivaa siitäkin saisi vielä ommeltua; hameen, tyynynpäällisen..?

Tänään kehittelimme siskon kanssa myös synttärilahjan hänen kaverilleen. Kaveri on muuttamassa pois kotoa vuoden sisällä, joten sisko ajatteli, että käyttötavara on mukava lahja. Kaveri harrastaa ruoan laittoa, joten oli selvää että valitsemme keittiötavaroita pakettiin. Ideana oli se, että kaikki paketin tavarat ovat vaalean vihreitä, lahjansaajan lempiväriä.

Leikkuulauta, keittiöpyyhe, muffinssivuoat, suklaata...

Singer, osa 2

Ompelukoneen kunnostus jatkuu. Liima sai kuivua rauhassa viikonlopun yli ja nyt on vuorossa viilun korjaus ja pintakäsittelyn ehostaminen.

Sahasin ja veistin puuttuvan viilupalan koivusta ja liimasin sen paikalleen. Liimauksen jälkeen siistin reunat ja hioin korjauspalan pöydän tasoon, jonka jälkeen hioin pöytäpinnan varovasti hiomapaperilla ja teräsvillalla sekä tuputtelin siveltimellä paksua sellakkaa pahimpiin koloihin ja naarmuihin.
Ajattelin että vaikka paikka jää näkyviin, se ei haittaa. Tavoitteena oli saada sellainen reuna, ettei kangas tartu siihen. Tärkeintä on se, että konetta voi käyttää.

Yllä repsottava reuna ennen korjausta. Isotäti oli paikkaillut viilua teipillä, joka jätti poistetettaessa aika ikävät rasvajäljet, jotka piti hioa kokonaan pois.

Yllätyin kuinka hyvin sellakka värjäsi uuden koivupalan sopimaan pöydänpintaan ja harmaantuneetkin kohdat näyttävät hyvältä parin sellakka kerroksen jälkeen.

Annan lakan kuivua päivän verran, jonka jälkeen hion pinnan kevyesti ennen puleeramisen aloittamista.

Singerin poljettava ompelukone vuodelta 1953

Sain perinnöksi ihanan Singerin ompelukoneen. Koneen koneisto on toimintakuntoinen ja hyvin pidetty, pöytäpinnan lakkaus vain on kärsinyt vuosien varrella, takaseinä on haljennut jossain täräyksessä ja viilu repsottaa. Tarkoituksena on korjata pöytälevy niin, että se voi toimia läppäripöytänä kämpässäni ja tarvittaessa voin jotain sillä ommellakin. Koneesta ei missään tapauksessa tarvitse tulla uuden näköistä.

Korjauksessa ajattelin käyttää mahdollisuuksien mukaan vanhanajan aineita ja litkuja, ettei joku tulevaisuuden entisöijä revi pelihousujaan. ;)

Selvittelin Singerin sarjanumeron (EJ392081) perusteella, että milloin kone on valmistettu ja milaista lakkaa siihen on käytetty. Pöydän pinnassa on sellakka, joka on spriiliukoinen lakkakirvan koteloista saatu aine. Liimauksessa ajattelin kuitenkin käyttää ihan normaalia puuliimaa, vanhanajan eläinliimat eivat mahtuneet budjettiin.

Sellakkahiutaleita, pulituuria, teräsvillaa...

Kunnostus etenee suurinpiirtein näin:

• Laitan sellakkahiutaleet liukenemaan
• Liimaan takaseinän paikalleen.
• Hion teräsvillalla varovasti hilseilevät lakat ja harmaantuneet puuosiot, kaikkea lakkaa ei tarvitse saada pois, koska se sulaa uuteen lakkakerrokseen.
• Siistin repeytyneen viilunkohdan ja veistelen siihen uuden palan kokopuusta.
• Liimaan korjauspalan ja siistin reunat.
•  Käsittelen pöydän pinnan ja muut kuluneet osat laimennetulla sellakkaliuksella ja tullolla.
• Kiillotan pinnan pulituurilla.
• (Toivottavasti) Ihailen lopputulosta.

Tytöllä on vain lyhyitä puristimia ja tähän olisi tarvittu ainakin kaksi pitkää.. Fiksu keinot keksii!

On minulla työn alla myös muitakin kunnostustöitä: Purin, poistin vanhat maalit ja liimasin kokoon vanhan talonpoikaistuolin, joka nyt odottaa viimeisiä maalikerroksia (Harmittaa etten ottanut ennen ja jälkeen kuvasarjaa, siitä nimittäin on tulossa HIENO! ) Lakkasin vanhempien ruokapöydän sekä poistin maalit ja maalasin kaksi vanhaa jakkaraa.