Olen taasen puuhaillut Muistikirjamaaliskuun tehtävien parissa.
Viidennen päivän tehtävä kehoitti kirjoittamaan lehdestä leikatuilla kirjaimilla jokin viesti. Mökki ei tarjonnut kovin kummoisia lehtiä leikeltäväksi, mutta onneksi Rukakylästä löytyi ilmaisjakelu nimeltä Nietos. Nietos oli muutenkin miellyttävä yllätys mainoslehtien joukossa, sillä sen taittoon, juttuihin ja ulkonäköön oli selvästi panostettu. Jopa lehden mainokset olivat näyttäviä ja lehteä jaksoi selailla pitempäänkin, vaikka laskettelu ei olekaan kovin lähellä sydäntä. Lehdessä oli myös paljon kivoja kuvia, jotka silppusin talteen.
Viestin keksiminen oli tässä tehtävässä se kinkkisin juttu: tuijottelin seinää pitempäänkin kunnes satuin kuulemaan tuon lauseen radiosta. Se sopi viestiksi paremminkin kuin hyvin. Papukaijamerkki ensimmäiselle, joka kertoo missä yhteydessä tuota käytettiin. ;)
Kuudennen päivän aiheena oli miettiä, että mitä keräilisin tai hamstraisin, jos raha tai tila eivät olisi esteenä. Tehtävä muuntui minun mielessäni sellaiseksi, että jos minä olisin yksinvaltias, oikea diktaattori, ja olisin jo korjannut kaikki ongelmat ja vääryydet maailmasta rajattomilla resursseillani ja viisaudellani ( :D ), niin minä keräisin eläkkeelle jäätyäni näitä asioita.
Listalta löytyvät kokemukset ja maisemat vähän abstraktimpina juttuina, mutta niiden lisäksi haluaisin 'keräillä' ja kasvattaa myös erilaisia kasveja, niin hyötykasveja kuin kukkiakin, hevosia, lampaita ja kanoja. Isot ikkunat liittyvät maisemien näkemiseen ja kokemiseen, niiden kautta luonto pääsee sisälle huoneisiin. Pidän siitä, että ulko ja sisätila tavallaan sekoittuvat isoikkunaisissa taloissa. Talo maailman jokaisessa kolkassa (ja teleportti) olisivat myös kiva juttu.
Seitsemännen päivän tehtävänä oli miettiä, että mitä tein vuosi sitten.
Minun on vastattava kysymykseen, että silloin en tehnyt juuri mitään. Mieleni oli musta ja kehoni melkein masennuksen lamauttama. Vuosi sitten, joskus maaliskuun aikoihin, jotain kuitenkin alkoi tapahtua: Minä heräilin tuon kuilun pohjalla. Aloin toipua. Aloittelin uudestaan opiskeluja ja opinnäytetyön tekemistä. Aurinkoisia päiviä oli aluksi harvassa, olin heikko ja säikky. Aamulla ei tiennyt millainen päivästä tulisi, eikä toipuminen ollut kivaa, se oli ja on raskasta.
Nyt huomaan, että olen muuttunut, kasvanut ja vahvistunut vuoden takaisesta. Päiväni ovat tulleet pikkuhiljaa valoisammiksi. Minun piti ja pitää edelleen opetella joitain asioita alusta, koska Suuri Musta vei ne, mutta ilman tuota aikaa en olisi se mitä olen nyt. On hienoa huomata, että tikkaidenkaan kiipeäminenkään ei ole vielä ohitse. Nyt tikkaiden yläpäätä ei näy, ne yltävät pilviin.
Kahdeksannen päivän tehtävänä oli kerätä lainauksia tänään lukemistani blogeista.
Menin siitä mistä aita on matalin, sillä en keksinyt tähän tehtävään mitään erikoista jujua tai koristelua. Lainaukset kuitenkin kertovat minustakin aika paljon.
Ensimmäisessä lainauksessa mainitaan WÖYH!, jonka tuotoksia minäkin odotan innolla. Wöyh!:n musiikkivideoissa on läsnä jonkinlainen luova hulluus, jota en voi vastustaa.
Toinen lainaus kertoo minun suhtautumiseni turkiksiin ja niiden käyttöön käsitöissä tai tuunailuissa. Kierrätetty turkis on OK, mutta muuten niitä pitäisi välttää.
Kolmas lainaus vain kosketti paljon. (kuka toisi minullekin kukkia ja suklaata?)
Toiseksi viimeinen lainaus on kuin minun suustani otettu, sillä en vierasta "miehisiäkään" työkaluja tai tehtäviä ja olen aika hyvä niissä.
Viimeinen lainaus summaa aika hyvin koko minun elämäni. Suunnittelen asioita valmiiksi, mutta viisveisaan säännöllisesti suunnitelmistani ja joskus joudun manailemaan sitä itsekseni.
