Viimeinkin joululoma!

Olipahan syksy ja alkutalvi, opinnäytetyön kanssa riitti tekemistä, eikä omille jutuille jäänyt juurikaan ylimääräistä aikaa. Tai jos aikaa jäi, se meni koomaillessa ja stressatessa seuraavan viikon deadlineja. Oikein odotin joululomaa ja joulunpyhiä, koska viimeinkin minulla olisi vähän aikaa itselle ja askarteluille.

Kirjoittelin pitkin talvea itselleni muistilistaa kaikesta siitä, mitä en ollut ehtinyt tehdä arkena. Listalta löytyy mm. valokuvaus, ompelu, neulominen ja virkkaus, parin keskeneräisen työn viimeistely, uusien materiaalien kokeilu, blogin kirjoittelu... Kasasin itselleni oikein kunnon keon juttuja, että näin välipäivinäkään ei tarvitsisi kiukutella perheelle tekemisen puutteesta.

Jotakin olen siis saanut aikaiseksi ja toiset jäävät tekemättä, niinkuin aina ennenkin.. Mutta tällaisia asioita olen tehnyt kaiken jouluhössötyksen lomassa ja takia:

Kotiorjailin ja rakentelin aattoa edeltävänä iltana ja aattoaamuna vanhemmille piparitalon. Kokeilin ensimmäistä kertaa pikeerikuorrutusta (royal icing -kuorrute) ja tulos oli aika hyvä. Kuorrute pysyi vitivalkoisena ja kuivui sen verran lujaksi, että pystyin kokoamaan talon ilman sulatettua sokeria.
Sulatettu ja kovettunut sokeri maistuu mielestäni pahalle. Lisäksi olen polttanut itseni sillä leikkiessäni sen verran monta kertaa, että en enää ikinä käytä sitä minkään kokoamiseen. Olen käyttänyt talojen kokoamisen apuna jo monta vuotta nupineuloja, jotka tukevat taloa sokerikuorrutteen kuivumisen ajan, ja kun kuorrute on kovettunut nyppäisen neulat pois. Tulos on yhtä kestävä kuin sulatetun sokerin kanssa, eikä minun tarvitse pelleillä paistinpannujen ja kuuman sokerin kanssa.

Tässä kuvassa en ole vielä ottanut nuppineuloja irti ja koristelukin on kesken.

Sellofaania vaille valmis mökki.

Siskot olivat toivoneet koko syksyn, että ompelisin heille sellaiset viitat, joita esimerkiksi Joulutarinassa (Ihana elokuva!) kylän asukkaat käyttävät talvella. Shoppailin villakangasta ja hurautin aattoillan ja joulupäivän aikana ensimmäisen viittaehdokkaan sinisestä villakankaasta. Hupussa on vuorena kuviollista satiinia ja viitassa tavallista luonnonvalkeaa vuorikangasta. Takaa viitta on hieman pidempi kuin edestä. Viittaa voi käyttää syksyllä takin asemasta ja talvella takin päällä lisälämmikkeenä. Vuorikangas oli vikavalinta, koska se rypistyy pelkästä ajatuksesta, sekä oli kaameaa leikata ja ommella. Hupun vuorikangasta olisi ollut mukava laittaa koko viitan vuoreksi, mutta eipä sitä olut tarpeeksi. Mieleni tekisi vielä kirjoa jotain koristuksia viitan helmaan, mutta saas nähdä...

Kutistemuovilla leikin itseasiassa jo pari viikkoa sitten. Kutistemuovi on aika jännää matskua ja törmäsin siihen ensimmäistä kertaa vasta syksyllä blogiviidakossa harhaillessani. Tilasin eräästä nettikaupasta muutaman arkin, mutta en malttanut odottaa, että lähetys tulee kotia vaan kävin kysymässä askarteluliikkeestä, että onko heillä kyseistä muovia ja olihan heillä. Olisin säästynyt monelta klikkaukselta, jos olisin tormannut askartelukauppaan heti ensimmäisenä, enkä turvautunut googletteluun. Sain nimittäin liikkeestä aivan loistavaa palvelua (niinkuin aina), sekä tarkat ohjeet ja vinkit mitä muovin kanssa kannattaa tehdä ja mitä ei. Kyllä asiantunteva asiakaspalvelu myymälässä voittaa aina nettikaupan, vaikka netistä ostettuna tarvikkeet maksavat vähän vähemmän.


Ylemmässä kuvassa oleva isompi lumikide on vielä kuumentamatonta kutistemuovia. Kuumennettaessa kutistemuovista leikelty lumikide kutistuu ja paksunee pienemmän lumikiteen kokoiseksi ja näköiseksi noin puolentoista millin paksuiseksi valmiiksi koruksi.

Tekemättömien ja keskeneräisten asioiden lista:
Viitan kuvaaminen Hannan tai Veeran päällä, samalla uusi profiilikuva faceen.
Valkean tuolin viimeistelyhionta ja viimeinen maalikerros
Sovitusnuken rakentelu suurin piirtein siskojen kokoisena
Vanhojen korun suunnittelu Hannalle (Koulujuttu)
Parin raportin kirjoittaminen loppuun (Koulujuttu)
Tiedostojen järjestely kovalevyltä (Ikuisuusprojekti)
Kahden isoäidinneliöpeiton virkkaaminen

 Ainoastaan koulujuttujen tekeminen aiheuttaa jonkinlaista ressinpoikasta, kaikkia muita on kiva tehdä, paitsi tietokoneen perkaamista.

Aina näitä postauksia kirjoitellessani minä mietin, että "Miksi ne kuvat pitää ottaa keskellä yötä?" Kai sitä vain on niin innoissaan omista tekemisistään, että ei malta odottaa päivänvaloa.

Tapahtui päivänä muutamana...

... Tai useampanakin. 

(Kuvat aukeavat isommaksi klikkaamalla.)

 

Monitoimikaulaliina

Huh, tuo oppari vie minulta vielä hengen. Pitääkin olla niin perfektionisti. Onneksi siitä ei ole enää paljoa jäljellä ja osaan heittäytyä välillä näitten "terapia" käsitöiden pariin. 

Tällä kertaa rojekti lähti liikenteeseen siitä, että hypistelin lankakaupassa mukavan tuntuista villasilkkilankaa, jonka väri oli valloittava fuksian punainen. Jo kaupassa kuvittelin kuinka langasta tulee pitsineuletta ja pitsineuleesta pehmeä kaulaliina..

Kotiin päästyäni katselin sopivan neulemallin Novitan lehdestä ja kilkuttelin pätkän pitsineuletta. Ensin ajattelin tehdä sellaisen tuubihuivin, mutta neulesta olisi silloin tullut aika ohut. Päätin lisätä neuleeseen trikoota lämmikkeeksi ja samalla saisin pitsineuleen taustalle kontrastivärin, josta se erottuisi paremmin. Blingblingistä pitävä mieleni halusi vielä lisätä huiviin nappeja joiden avulla kaulaliinaa voisi pitää eri tavoin.

Tuommoisilla piirroksilla minä  ideoita selvennän itselleni. Luonnoksia piirustuu kuittien kääntöpuolelle aina silloin tällöin, eikä ne tuon kummosempia ole, jos siis tulevat vain omaan käyttöön. Jos muille teen asioita, ja ideaa pitää selventää, niin silloin saatan jopa turvautua tulostuspaperiin tai vihkoon ja lyijäriin.. :)

Osan napeista tongin nappikaupan kymmenen sentin lootasta, osa on erilaisista projekteista ylijääneitä ja loput olen irroittanut vanhoista vaatteista. Ajattelin, että kaikkien pitäisi olla mahdollisimman erilaisia, mutta kuitenkin niistä pitäisi löytyä hopean tai kullan väriä, että ne sopivat yhteen.

Ostin 60cm pätkän trikoota ja neuloin pitsineuleen sen leveyteen (n. 145cm)  sopivaksi. Leveyttä huiville tuli noin 50cm, huivin reunoissa trikoo on noin viiden sentin matkalta kaksinkerroin. Ompelin neuleen ja trikoon yhteen, jonka jälkeen systeemiä pääsi sovittamaan. Tässä vaiheessa tajusin, että huivi olisi saanut olla ainakin 30cm pitempi, nyt se ei yllä kunnolla kahdesti kaulan ympäri, jonka suunnittelin olevan huivin "normaali" pitotapa. No, seuraavalla kerralla tiedän sitten ostaa enemmän trikoota, lanka kun olisi riittänyt pitempäänkin huiviin.

(En ymmärrä miksi noita kuvia pitää räpsiä joskus yöllä puolipimeässa, kun myöhemmin niitä joutuu säätämään ja vääntämään, eikä niistä siltikään tule hyviä.. Pääsis vähemmällä, kun luottais luonnonvaloon.)

Pitäisi vielä saada aikaiseksi nappien sommittelu ja niitä vastaavien napinläpien tekeminen. Huivista on minusta tulossa niin kiva, että haluaisin ottaa siitä vielä muotikuvankin, jahka kerkeän, ja jaksan, ja jos joku suostuu malliksi..

Lohikäärme ja muita ompeluksia

Viimeaikoina olen pitänyt matalaa profiilia tämän blogin kanssa. Oppari on ollut ensimmäisenä mielessä, joten en ole ehtinyt päivittelemään tekemisiäni.
Jotain olen kuitenkin puuhaillut ompelukoneen kanssa: hurauttanut yhdet verhot, sekä tehnyt pieniä tarpellisia ja ei-niin-tarpeellisia juttuja ylijäämäkankaista.

Uusimpana terapiatyönä pyöräytin lohikäärmeen. En tiedä miksi sellaisen halusin tehdä, mutta aika ihana kaveri kangaspaloista tuli. Henrik Hopeasiiveksi hänet nimesin. Siivissä on tukena paksuista varrastikuista ja jesarista tehdyt luut ja nivelet. Silmät on kirjottu tavallisella ompelulangalla ja sisuksina on tyynyn täyte. Lohikäärmeestä aika iso osa siitä tuli ommeltua käsin.
Kaikista parhaiten minusta onnistuivat Henrikin koivet, niistä tuli supersöpöt!


Nyt Henrikille pitäisi vain löytää hyvä koti. Mieluiten sellainen, jossa se pääsisi myös leikkimään.

Minulla on ollut pitemmän aikaa tarkoituksena tehdä muutama vuorellinen säilytyspussi keskeneräisiä käsitöitä varten. Niihin käytin kankaiden jämäpaloja, joita jostain syystä aina kertyy.. Ruusukangas on Veeran penkkaripuvun hamekangasta, harmaasta lehtikankaasta tein jonkun mekon, maastokuvioisesta tuli Tuiskulle toppahaalari... Tämäkin juttu lähti käsistä ja nyt olen vääntänyt noita pussukoita eri kokoisina jo aika monta. Teenköhän minä tässä jo tietämättäni joululahjoja? ;)

Tuisku halusi välttämättä auttaa pussukoiden valokuvaamisessa.

Nuo neulepuikkojen säilytysjutut ovat käteviä, puikot pysyvät tallessa, eikä silmukatkaan karkaile keskeneräisestä työstä. Eikä tekemiseen kulu paljoa aikaa eikä tarvikkeita. Kaksikymmentä senttiä pitkien puikkojen suojaan menee riekale kangasta ja noin 18 cm puolitoista senttiä leveää kuminauhaa.

Hannan huoneeseen surautin ihan tavalliset pitkät verhot.

Kalansilmähillo ja valelakkahillo

Tämän blogin piti olla omistettu käsityöprojekteille, mutta annan itselleni luvan rikkoa sääntöä silloin tällöin. Ruoka on ihana asia ja sen laittaminen on käsityötä parhaimmillaan. Varsinkin syksyn sadon säilömisessä käsityön osuus on iso. Poimimista, kuorimista, siivoamista ja perkaamista vanhempien kasvimaalla riittää.

Olen tehnyt muutaman purkillisen hilloa vanhempien marjoista. Kalansilmähillosta on muodostunut jo käsite meidän perheessä. Nimestään huolimatta se on tavallista valko-punaviinimarjahilloa. Hillo- ja marmeladi sokeri pakkauksen mukaan tehtyä letunpäällystettä.

Valelakkahillo on uusi kokeilu. Tämän kesän isolle karviaissadolle piti keksiä jotain muuta käyttöä, kuin se tavallinen karviaishillo. Törmäsin sitten tähän ohjeeseen ja pitihän sitä kokeilla.
Karviaisten ja porkkanan ristisiitos maistuu oikeasti ihan lakkahillolle, niin kuin ohjekin lupailee. Hämmentävän mielenkiintoinen makuharha. Värikin olisi varmasti ollut lähempänä lakkahilloa pelkistä vaaleista karviaisista tehtynä. Saas nähdä minkälaisen tuomion hillo saa makuraadissa.

Tässä vielä porkkana- karviashillon ohje:

500g  porkkanaa
1 l      karviaisia
½ dl   vettä
600g  hillosokeria

Kuori ja raasta porkkanat sekä perkaa ja huuhtele karviaiset. Heitä marjat, raaste ja vesi kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä noin puoli tuntia, kunnes seos on soseutunut kunnolla. (Itse avitin soseutumista vielä sauvasekoittimella.) Lisää hillosokeri ja keittä vielä noin 10 minuuttia. Purkita.

Neulomisvuodenajan alku

Tähän aikaan vuodesta käsityöintoilijan sormet alkavat syyhytä. Lankaosastolla läntee mopo lapasista ja mukaan tarttuu kerä poikineen. Muistanko omistavani jo ennestään jätesäkillisen erilaisia lankoja? E-en. Uusia keriä on ihan pakko saada. Mukaan tarttuu myös käsityölehti, jonka ohjeita en ikinä noudata, mutta onhan sen kuvia kiva katsella. Neulepuikkoja alkaa löytyä sohvatyynyjen väleistä ja vihkojen reunoihin piirustuu epämääräisiä hieroglyfejä, muka ohjeita. 
Kohta sohvannurkasta alkaa kuulua vaimeaa kilinää. Syksy on pian täällä. 

Nyt alkoi siis minun neulomisvuodenaikani, tarkastin lankavarastoni, etsin sukkapuikkoni ja pinosin keskeneräiset tekemiset.  Syksyn ja talven mukavinta tekemistä on mielestäni neulominen. Sormilla on tekemistä ja ajatus lentää, tai jos ei viitsi miettiä syntyjä syviä, niin telkun katsominekin onnistuu neulomisen ohessa.

Aloitin neulomisen ihan tavallisista lapasista. Normilapaset ovat sellainen mukava lämmittelytyö ennen mutkikkaampia virityksiä. Sormet vertyvät ja käsialan saa taas kohdalleen kesätauon jäljiltä.

Viime vuonna neuloin viitisentoista paria kirjoneulelapasia, joista osa päätyi lahjoiksi perheelle ja kavereille, osa mujuaa vielä laatikossa kotia vailla. Noiden kirjoneuleversioiden tekeminen on siitä kivaa, että niissä on jotain haastetta, eikä sileään neuleeseen kyllästymistä tule niin helposti.
Joissain asioissa olen hieman kärsimätön: toisen parin neulominen sukkiin tai lapasiin tympii. Miksi ihmisellä on kaksi paria suurinpiirten samankokoisia raajoja? Tylsää. ;)

Singer, osa 3 ja pari muuta juttua

Singeri alkaa nyt olla kunnossa, pinta on hiottu kevyesti ja puleerattu. Lopputulos on aika hyvä vaikka itse sanonkin. Kyllä tuossa nyt kelpaa datistella tai ommella. Ajattelin vielä hankkia pöydän päälle sopivankokoisen lasilevyn suojaksi, sillä sellakka ei kestä kostealla pyyhkimistä kovin hyvin, eikä se varmaan tykkää siitäkään että käytän hiirtä ilman hiirimattoa.

Viimeiseksi puhdistin koneen irtopölystä ja öljysin liikkuvat osat tallella olevan ohjekirjan neuvojen perusteella. On hienoa, että koneessa on vielä lisälaitteetkin mukana: on härpäkke joka kääntää,toinen joka rypyttäa ja kolmas laskostaa. Loppujen käyttötarkoitusta en tiedä. Pitäisi ehkä opetella käyttämään niitä, silläkin uhalla, että ne näyttävät siltä, että samalla voi menettää sormenpäät. Ehkä joskus kuitenkin toteutan projektin, jossa ompelen jotain pelkästään käsin tai Singerillä.

Toinen homma mitä viikonloppuna tein, oli siskon verhojen ompelu (ihan normaalilla ompelukoneella :) ). Sisko on muuttamassa pois vanhempien luota ja hän kerää tavaraa uutta kämppäänsä varten. Valitsimme kankaaksi aivan ihanaa pliseerattua pellavasekoitetta ja ihanat verhothan siitä tuli. Pieni pätkä jäi vielä yli, eli jotain kivaa siitäkin saisi vielä ommeltua; hameen, tyynynpäällisen..?

Tänään kehittelimme siskon kanssa myös synttärilahjan hänen kaverilleen. Kaveri on muuttamassa pois kotoa vuoden sisällä, joten sisko ajatteli, että käyttötavara on mukava lahja. Kaveri harrastaa ruoan laittoa, joten oli selvää että valitsemme keittiötavaroita pakettiin. Ideana oli se, että kaikki paketin tavarat ovat vaalean vihreitä, lahjansaajan lempiväriä.

Leikkuulauta, keittiöpyyhe, muffinssivuoat, suklaata...